Saapui syys

Eilen oli virallisesti ensimmäinen syyspäivä, koska tönttöjen ulkoilu ei onnistunut ilman haalaria ja pipoa. Silti oltiin jäässä. Se on sitä shokkivaihetta nyt, kun ei olla taas totuttu kylmiin ilmoihin. Lämmitin taloa takalla koko päivän ja nykäisin iltakymmeneltä pellin viimein kiinni. Ihana lämpö tuli. Meidän makuuhuone on takkahuoneen vieressä, joten olemme etuoikeutettuja. Pötti nukkui makkarissaan jumpsuit päällä koko yön. Töntöt lähtivät taas isän kanssa treeneihin. Vauva odotti koko päivän, että pääsee illalla kuplahalliin. 

Pötti lähti potkulaudalla kahdeksan aikoihin kauppaan hakemaan suolapähkinä-suklaakakkuun aineksia. Leivottiin yhdessä ja valmista tuli joskus 22.30. Hyvältä maistui. Kakkua ja lasi punaviiniä iltapalaksi ja aamullakin heti puuron päätteeksi, kakkua siis. Syksy on asenne, johon suklaa näyttää auttavan merkittävästi. Eilen oli sähkökatko ja illallakin oli nettiyhteydessä vikaa koko ajan. Lisäksi joutsenlauluaan laulava tietokoneeni on taas toivottomassa tilassa. Niin, olenkin varmaan jo kertonut, että puhelimeni kuuluu vain terassilla. Tämä vika on siis ollut jo viime keväästä lähtien. Kiva vetää aina takki niskaan, kun puhelin soi. Mies jätti ystävällisyyttään terassille sontsan, jos joku sattuu soittamaan sadekelillä. 

Purkkeja ja purnukoita

Clas Ohlsonin ohella Granit on ehdottomia suosikkiliikkeitäni. Tänään käväisin muilla asioilla ja nappasin samalla Granitista muutaman lasipurkin pihajuttujen säilytykseen. Minusta nurmikon siemenet ja lannoitteet sun muut kannattaa pitää kannelissa purkeissa. Kun pussipohjia on pitkin varastoa ne putoilevat ja leviävät ympäriinsä. Nimimerkillä eilenkin varaston lattioita lakaissut. Kuvassa oleva vaalea paketti on tämän päivän synttärisankarin, ukin lahja. Hän on urakoinut viime viikkoina Rauhalassa oikein olan takaa. On syntynyt terassi, mukulakivikatu ja viimeisimpänä kirsikkana kakun päälle ihana rappunen. Meillä loppui terassilaudat juuri, kun ukin piti vielä tehdä yksi rappu puutarhan oven eteen. Kun käväisin kaupassa, hän oli taikonut tällaisen. Se on minusta niin ihana! Sata kertaa kauniimpi ja kivempi kuin tavallinen. Hyvä, että lauta loppui! Nyt pitäisi vaan malttaa mielensä ensi kesään saakka, jolloin uusia terasseja voi alkaa valttaamaan. Kun loppujen lopuksi kaikki on harmaata, olen tyytyväinen. 

Terassi

Rauhalan takapihan terassi on kasvanut tänä kesänä unelmien mittaiseksi. Vanha terassialueemme oli 4,5 metriä leveä, nyt on 18 metriä. Halusimme ison terassin ja mahdollisuuden yhdistää jo olemassa ollut saunanterassi uuteen osaan. Ukki urakoi pari viikkoa ja tässä tulos! Älkää välittäkö sotkuisesta yleisilmeestä, takapihamme on täysremontissa, grillillekin tulee uusi paikka, joten sen osa ovat röykkiönä kallion päällä. Ensi kesän ohjelma onkin täten suunniteltu, tuon terassin kun sudin kolmeen kertaan Valtilla, niin menee hetki. Maltan tuskin odottaa, että siitä tulee yhtä kauniin harmaa kuin vieressä tönöttävästä vanhasta terassista.

Päiviä ilostuttaa myös uusi kesätyöntekijämme Hamtis, joka on Himpun kummitädin tytär. Hän on ollut tällä viikolla leikkaamassa nurmikoita, auttamassa pihahommissa. Bonuksena kävin vauvan kanssa Vantaalla katsomassa Pötin matsia. Ilma oli aurinkoinen, kuten pieni ukkokin. 

Operaatio Ampiaisten karkotus

Rauhalassa sikisi tänään pieni ampiaskatastrofi, mutta ei mitään, mistä pyykkikori päässä ei selvittäisi. Kannustusjoukot seurasivat operaatio Ampiaisten karkotusta jännittyneinä huudellen: Hyvä isi! Varrro, isi! Ihmetyttää, että ampiaiset saavat reilussa vuorokaudessa jo ihan tunnistettavissa olevan pesän rakennettua. Ahkeria pirulaisia. Nuoret ampiaiset vaikuttavat myös erittäin aggressiivisilta. Onkohan niilläkin niin, että iän myötä sitten tasaantuvat, eivätkä ota turhia paineita ympärillä pyörivistä, huitovista ja huutavista ihmisistä? 

Kissantonttu sairastaa

No niin. Himppu pieni Kissantonttu on kipeenä. Flunssassa ja kuumeessa. Säälittävä reppana. Kissantonttu-leikki on näköjään jatkuvaa, silloin kun on kipeenä. Tuossa se nytkin maukuu sohvalla. Uskon, että sai kylmää laivalla. Siellä vetää aina niin pirusti. Päivä menee pirrettyjä katsellen. Purre on asiantunteva hoitaja. Vei äsken veljelle oman mehupullonsa ja haki sängystään peiton lohdukkeeksi. 

Eilen Rauhalan terassilla oli naapureita. Illan parhaat jutut; itse tehdyt marengit (nam!) ja omalta pihalta tuotu sympaattinen kukkakimppu. Arvostan tämmösiä tuliaisia. Joimme Rauhalan sangriaa (ohje täällä!) ja söimme tapaksia. Hyvää oli. Punajuuri-homejuusto yhdistelmä on ikuinen suosikkini. 

Rauhalan sangriaa

Lämmin ilta houkuttelee terassille. Siis omalle. Meidän suosikkijuoma kesällä on Sangria. Sen valmistamisessa maltti on valttia. Ideaalitilanteessa teen etukäteishommat jo edellisenä päivänä, mutta todellisuudessa annan juoman tekeytyä yleensä nelisen tuntia. Maailma on täynnä erilaisia sangria-ohjeita. Meidän lienee aika perinteinen. Suosittelen kokeilemaan!

Rauhalan sangria

Litra punaviiniä (viinin maku vaikuttaa tietenkin lopputulokseen, joten muiden ainesten määrä voi vaihdella viinimerkistä riippuen meillä käytetään Villa Antinoria)
Kaksi isoa appelsiinia
Yksi iso sitruuna
Kolme kanelitankoa
Litra spriteä

Purista astiaan yhden appelsiinin mehu ja siivuta toinen. Halkaise sitruuna ja purista puolikkaasta mehu. Siivuta toinen puoli. Sekaan kanelitangot ja viini. Sekoita ja jätä tekeytymään jääkaappiin minimissään neljäksi tunniksi. Ennen tarjoilua kaada Spirte joukkoon ja tarjoa kylmänä jäiden kanssa. Olen joskus tehnyt sangriaa myös niin, etten laittanut spriteä vaan kivennäisvettä. Se toimi myös ihan hyvin, mutta silloin kannattaa käyttää vähemmän sitruunaa, kun makeus puuttuu muutenkin. Jotkut laittavat sangriaan myös appelsiinimehua. Kerran tein hätäpäissäni sangriaa punaviiniglögistä. Se vasta eksoottista olikin, kuin joulu ja kesä samassa paketissa!

Seppo

Meille on tänä kesänä tullut uusi perheenjäsen. Kotisiilimme Seppo on tiuhatahtinen vierailija illallisen aikaan. Yläkuvassa houkutellaan pensaassa lymyävää Sepiä perunalla.

Ja ei aikaakaan, kun saamme taas ihasteltavaa lähietäisyydelle. Sepi on todella pulskassa kunnossa. Elän toivossa, että se olisikin Salme ja pieniin päin. Siilikuvat on Pötin ottamia. 

Nököttäjä

Kun menen ulos, yksi jää oven taakse nököttämään.

Pöllöjen vartija

Kerran kuukaudessa tavoittelen maailman surkein äiti -palkintoa Purren mielestä oikein tosissani. Silloin pahaa aavistamattoman pikkuvekaran unikaverit Pöllö ja Pena tervehtivät pesukonetta. Tänään tekotapa oli erityisen törkeä, sillä anastin pienemmän eli Penan päiväunien aikana Purren vaunuista. Laitoin tietenkin tilalle nallen, mutta se on aivan surkea. Nostin litimärät pöllöt kuivumaan terassille aurinkoon. Sen jälkeen loukkaantunut vauva on vartioinut niitä herkeämättä. Kerran hän jo kantoi vettä valuneen Penan takaisin sänkyynsä. Purre on saanut Penan lahjaksi isoisoäidiltään. Suurempi eli pöllö on ollut meillä jo kauan ja sen huomaa. Sitä on rakastettu niin, että sisäosan vanukin on jo yhtä möyhyä.

Ps. Donna Karanin paita on suosikkini. Mieheni osti sen Purrukalle Barcelonasta. Suren jo valmiiksi sitä, kun se jää pieneksi. 

Kokous katoksessa

Tänään on viimeinen palaverirutistus vähään aikaan. Olen yhtä aikaa innoissani ja ahdistunut. Huomatkaa, että onnistuin saamaan kattaukseen väriä tavoistani poiketen. Vihreä sokerikippo on nyt ihan luonnon värinen. Tuulisella ilmalla on loistavaa, että katoksen seiniä saa suljettua. Mahdollistaa ulkona olemisen silloinkin, kun muuten pitäisi painella sisälle. Että mä rakastan meidän mustavalkoista paratiisiastiastoa. Se on vaan just mun näköinen ja  hienosti saa yhdistettyä Ikean kahden euron leipälautasiin.

Lohduttava kalakeitto

Rauhalassa vaalitaan perinteitä. Pojista on hauskaa, kun arjessa on joitain asioita, jotka pysyvät aina samoina. Tapahtuvat aina samalla tavalla. Maanantaisin meillä on aina keittopäivä. Keitot vaihtelevat, mutta koko perheen yhteinen suosikki ja henkilökohtainen bravurini on kermainen savulohikeitto. Erikoisuus piilee siinä, että se tehdään kypsästä savulohesta ja lopuksi lisätään jokiravunpyrstöjä. Pienetkin kalamiehet osaavat noukkia ravut keitosta ja maiskutellen toistella vapu, vapu, vapuuu.

Keskiviikkoisin meillä on aina kasvisruokaa. Se on jäänne siitä, kun itse olin kasvissyöjä kymmenen vuotta, tosin söin silloinkin välillä kalaa ja kanaa, mutta noin periaatteessa. Keskiviikon kasvisruokapäivä on oma suosikkini ja yleensä käytän sen päivän aterian ja raaka-aineiden haalintaan paljon enemmän aikaa, kuin minkään muun. Olen rakastunut Olga Temosen uuteen kasvisruokakirjaan. Oikein odotan, että pääsen tekemään kaikkea. Valmistin jo viime vuonna Olgan kotona -ohjelman resepeillä paljon ihania ruokia.

Rauhalan pihaan pamahtaa tänään uusi ulkorakennusprojekti. Aitta-pyöräkatos yhdistelmä. Mielen valtaa lievä stressi. Leikkimökin viimeiset maalauksetkin on kesken. Mutta tämmöistä tämä on. Elämä omakotitalossa. Koskaan ei ole valmista.

Olen ollut pari päivää kuin päätön kana, juossut kuin heikkopäinen ja nukkunut huonosti. Nyt olen tosi väsynyt. Onneksi keittoa jäi vielä. Ukkelit on päiväunilla, pujahdan viltin kanssa terasin katokseen ja lueskelen.

Hyvinkää

Päivä meni lainahöyhenissä Hyvinkäällä. Jalkapalloturnaukset ovat lasten kesätapahtumista hauskimpia. Eväitä ja mehua. Kahvia termarissa. Päivän päätteeksi ihoa kuumotttaa, vaikka kuinka on rasvannut. Aurinkolaseista jää valkoiset läntit naamaan.

Etanat on kovassa huudossa. Ikiaikaiset puutarhani tuholaiset ovat Himpun sydäntä lähellä. Hän seuraa niitä innokkaasti ja huutelee moi enana.

Karkulainen sai tänään houkuteltua kaverinsakin ulos. Kahden kissan sisälle saaminen on vitsikästä puuhaa.

Aamupäivisin

Jossain aamupuuron ja lounaan välillä on minun suosikki hetkeni. Silloin pienet pojat syövät emalikupista viinirypäleitä ja basilikanlehtiä. Pensasmustikoita tai omenaviipaleita ja minä luen lehtiä. Silloin, kun minulla oli vastasyntynyt ja kymmenkuinen kaipasin ehkä eniten lehtien lukemista. Kasasin lukematta jääneitä numeroita isoiksi röykkiöiksi makuuhuoneeseen. Ikisuosikkejani ovat ruotsalainen Mama ja Deko.

Olen opetellut ottamaan tällaisia pieniä hetkiä itselleni. Ukkelit mussuttavat rypäleitä ja naureskelevat keskenään. Kiireetön hetki kaiken hössän keskellä. Haaveilen lepotuolista, jossa voisin löllötellä. Paremman puutteessa auringon lämmittämä terassi käy ihan hyvin.