Äitienpäivä

Äitienpäivää vietettiin ihania isoäitejä juhlistaen. Suuntasimme lounaalle äitini luo Töölöön, jossa jo edesmenneen mummoni potretti sai ansaitsemaansa seuraa Pötin keräämistä valkovuokoista. Äiti oli laittanut kookoskanaa, joka maistui Himpullekin niin, että ukko otti kolme kertaa lisää. Äidillä on kesäpaikka, jonka väritys on sinivalkoinen. Veimme hänelle lahjaksi Lexingtonin kalastusaiheisen tarjottimen ja Ikean Lisel-tyynyn. Himppu ehti kiintyä kalatyynyyn siinä määrin, että soitti jo illalla mummolle, mitä kalalle kuuluu. Epäili kai sen sopeutumista kaupunkilaiselämään.

Lounaan jälkeen jatkoimme kahvittelemaan isoäitini kunniaksi. Farmorin valkovuokot olivat tänä vuonna hortensioita. Löysin kukkakauppa Sitomosta Espoosta mielettömän kauniin uuden hortensialajikkeen. Kukat muistuttavat sireeninkukkia tai popcornia. Nimi oli muistaakseni Curly wurly. Pötti oli tehnyt kaikille isovanhemmille kortit itse. 

Tässä on meidän Farmor, jolle tämä sunnuntai oli kuudeskymmenes äitienpäivä. 

Äitienpäivän onnitteluporukka. Vain yksi oli joukosta poissa, sllä Eetu vietti viikonlopun Tukholmassa. Samaiset pojat kajauttivat minulle onnittelulaulun aamulla ja ojentelivat mitä sympaattisimpia paketteja. Kerron niistä lisää huomenna. Vielä kerran onnea kaikille äideille!

Logistisia haasteita

Jos pitäisi jotenkin kuvailla kulunutta paria vuorokautta, niin käyttäisin sanaa kaaos. Meidän perheen arki on logistisesti kuin korttitalo. Jos joku kohta alkaa pukittaa menee kaikki plörinäksi. Nyt loppuviikolla tähän riittivät hajonnut auto ja Juhon jalan loukkaantuminen. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja nyt auto kulkee ja poikakin, tosin kainalosauvojen kanssa. Sen vaan sanon, että ilman appivanhempiani meidän elämästä ei tulis kyllä tuon taivaallista.

Erinäisistä aikatauluhommista johtuen olin tänään yksin Sellossa tönttöjen kanssa hankkimassa vielä puuttuneita äitienpäivälahjoja sunnuntaina juhlittaville äideille, isoäideille ja isoisoäideille. Kaikkien muistiaiset olin valinnut etukäteen, mutta käytännön toteutus uupui. Jotenkin olen kai tottunut siihen, että olen yleensä liikkeellä auton ja puolison kanssa, joten en älynnyt ostoksia tehdessäni kiinnittää riittävästi huomiota siihen, että jouduin palaamaan kotiin kahden töntön ja kaikkien kamojen kanssa junalla. Vaunuja ei ollut mukana, joten kaikki oli kannettava hauisvoimin.

Meillä on sellainen mummu, mieheni äiti, että hän leipoo joka viikko sämpylöitä ja ilmaantuu usein Rauhalan eteiseen huumaavalta tuoksuvan lämpimäskorin kanssa. Lisäksi tässä anopissa on hauskaa se, että hän tekee simaa vuoden ympäri. Sima ei siis tässä suvussa ole mikään vappujuoma, vaan myös esimerkiksi saunajuoma! Löysin anopille Pentikiltä kauniin korin, johon ostin sämpyläjauhoja joka lähtöön, kuivahiivaa, sokeria, fariinisokeria, sitruunoita, öljyä. Kaikkea mitä hän sämpylöiden ja siman valmistamiseen tarvitsee. Kauniit keittiöpyyhkeet (sämpylöiden nostattamista varten tietysti) löysin Hemtexistä. Olisitte nähneet meidät Lepäävaaran asematunnelissa, kun minulla oli kaikkien muiden kantamusten lisäksi (en tietenkään voi vielä paljastaa mitä ostin muille juhlittaville äideille) raahattavanani nämä, kaksi tönttöä ja ruokaostokset. Meinasi itku tulla, mutta vauva kantoi reippaasti koria ja Himppu puolen kilon jauhopakettia. Puolessa välissä vauva tahtoi syliin. Pysähdyin, laskin ostokset maahan ja syliteltiin vähän aikaa. Sitten jaksettiin pysäkille saakka ja ehdimme junaan! Onneksi tajusin soittaa junasta Pötille, joka tuli kantoavuksi asemalle. Siitäkin selvittiin!

Anoppi sai muistiaisensa jo tänään, koska mieheni lähti lasten kanssa mökille häntä onnittelemaan. Rauhalassa on erikoisen hiljaista, sillä olen varmaankin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen Eetun kanssa kaksin kotona. Hän lähtee huomenna ystävänsä perheen kanssa Tukholmaan ja innoissaan pakkailee. Mitenköhän osaan nukkua ilman viereen hiippailevia tönttöjä? No, onneksi ukot palaavat jo huomenna kotiin.

Vauva on pitänyt lahjaksi saamiaan Buzz Lightyear Crocseja viime viikon syntymäpäivistä lähtien joka ikinen päivä. Tänään hän änki niihin villasukat, koska oli niin pirun kylmä. Sisäinen stailistini huutaa armoa. 

Pieni lohikäärme

Sateen jälkeen Rauhalan takapihan portailla hyppii pieni lohikäärme. Se on uudesta keväästä ihmeissään. Aamulla tuntui joululta, nyt voi taas paistatella päivää ilman takkia. Hirveän paljon on ihmeteltävää pian kolmevuotiaan maailmassa. Hortensiat näyttävät selvinneen lumimyräkästä.  

Takatalvi etanoiden päiväkodissa

Aamulla heräsin, kun Himppu kirmasi makkariin huutaen: Onko tänään Joulupukkipäivä? Tuleeko joulupukki tänään? Hetken silmiä hierottuani katsoin ulos. Just. Parin sentin lumikerros maassa ja lisää tulee. Jäätiin sohvalle täkin alle odottomattaan vauvan heräämistä. Toinen meistä kävi kolmen minuutin välein katsomassa näkyykö Petteri Punakuonoa, toinen ei tavoittanut joulun taikaa ihan yhtä nopeasti. Pirun takatalvi. Aamupäivällä ostin kaupasta grillattavaa ihan vaan kostoksi, nyt on toukokuu vaikka tulis mummoja taivaalta. Siistin Himpun otsatukkaa Fiskarseilla, koska hän ei ole taaskaan innostunut parturiin lähtemisestä. Annoin armonaikaa kesäkuulle. Hänen mielestään tukka on just hyvä. Vauva ilmoitti suureen ääneen, että etanoiden päiväkoti on auki, vaikka on tullut lunta. Pojat ovat jo päiväkausia keränneet kotloita pihalta ja pitäneet niitä pienessä aitausta muistuttavassa risuräpellyksessä leikkimökin ulkopuolella. Toinen heistä on keittäjä ja toinen välituntivalvoja, ihmetys on aina yhtä suuri, kun päiväkodin asukkaat ovat hiihtäneet pakoon. Onneksi uusia löytyy miljoona. Pikkubonuksena meidän ulkorakennuksen seinä antoi periksi puiden painosta, että häivähdyksen mollivoittoisesti alkaa tämä viikko.

Vauva 2 vuotta

Vappupäivänä Rauhala täyttyi suvusta ja ystävistä. Vapun lisäksi juhlittiin kaksivuotiasta Purrea. Päivänsankari innostui lahjaksi saamastaan pyörästä ja etenkin kypärästä niin paljon, ettei edes pakkausmateriaalia ehditty poistaa, ennen testiajoa. Pikkuinen toivoi Buzz Lightyear -teemaa juhliin ja sen myös sai. Iloinen pieni ukkeli, niin suloinen. Tarjoilusta vastasi pääosin ystäväni Milla, mutta myös mummot ja minä teimme noutopöytään herkkuja. Olin tosi tyytyväinen juhliin, oli juuri niin rentoa ja mukavaa, kuin vaan voi toivoa. Kiitos kaikille ihanille vieraille vauvan muistamisesta!

Synttärisankarin kuvat otti isoveli Pötti ja ruokakuvat Milla Sinivuori. Itse en ehtinyt napata ruutuakaan, kiitos!

Hääpäivä

Tänään on meidän kolmas hääpäivä. Päivä on sujunut reissun päällä, mutta kotona odottavat ihanat valkoiset liljat, jotka ovat juuri puhkeamaisillaan. Olen onnellinen. Hääpäivän lisäksi iloa on tänään tuonut vauva, joka suostui pakottamatta ensimmäistä kertaa sitten syyskuun laittamaan jotkut muut kengät kuin huopikkaat. Tänään ja huomenna on vielä hässäkkää, kunnes torstaina saamme Rauhalan täyteen vieraita. Aika paljon pitäisi tapahtua vielä ennen sitä, mutta en suostu stressaamaan. Kolmeen vuoteen on mahtunut kaksi vauvaa ja talolaajennus. Nyt kun katsoo taaksepäin niin aika on mennyt todella nopeasti. Tasan kolme vuotta sitten istuin Porvoon maistraatin aulassa ja Paananen naljaili, että ehdin vielä juosta pakoon, jollen tahdo Rouva Paanaseksi. Ihan hyvä etten juossut varsinkin, kun hääpäivän iltana istuimme terassilla ja tarjosimme naapureille grillimakkaraa ja mars-patukoita. Oli romantiikka ja eleganssi oikein huipussaan. Varsinaisia häitä juhlimme kyllä sitten myöhemmin, kun Himppu sai nimensä. 

Vaimona eväsaddikti

Nyt seuraa tunnustus. Olen epätavallisen innostunut eväistä. Puolisoni aloitti hiljattain uudessa työpaikassa, jossa ei ole varsinaista työpaikkaruokalaa. Lähistöllä on tarjontaa kebabista mäkkäriin, mutta silti innostui tästä uudesta elämävaiheesta oikein tosissani. Siis rakastan, rakastan, rakastan eväiden tekemistä. Pelkkä eväiden suunnitteleminen on uskomattoman kivaa. Puhumattakaan niiden valmistamisesta. Olen joka kerta yhtä pettynyt, kun pojat haluavat evääksi jotain myslipatukoita ja pillimehuja. Oikein haaveilen, että saan pakata eväitä voipaperein ja värillisin kuminauhoin.

Aloitin eväshommat jo pari viikkoa ennen uuden työn alkamista. Suuntasin innoissani luottoliikkeeseeni Clas Ohlsonille ja sieltä löytyi fantastiset tuotteet eväiden pakkaamiseen. Hankin mustan eväskassin, joka on suunniteltu Ohlsonin eväsrasioiden kokoiseksi siten, että kolme rasiaa menee tarvittaessa kassiin päällekäin. Jos pakkaan mukaan lämmintä ruokaa, teen aina myös salaatin, tarvitsen siis kaksi erillistä kippoa. Jos teen ruokaisan salaatin, kuten tänään, pakkaan mukaan aina salaatinkastikkeen sekä sämpylän. Taas kaksi astiaa. Ostin myös pikkurasioita mm. juustoraasteen ja erilaisten lämmitettävien kastikkeiden pakkaamiseen (raastetta ei tosiaankaan voi ripotella pastan päälle valmiiksi).

Citymarketista löysin matkakokoisia salaatinkastikkeita. Koska teen soosit yleensä itse, olen täyttänyt pulloja aina uudelleen ja uudelleen. Tänään tein huomista varten hänelle kanasalaattia. Grillasin fileet ulkona mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. 

Juomapuoli on vielä kehittymässä, sillä nyt olen päivittäin pakannut mukaan Lidlin sitruunavissyä puolilitraa. Tiesittekö muuten, että se maksaa 59 senttiä, siinä missä vastaava Bon aqua noin 2 euroa. 

Rakkauteni eväisiin on varmaan syttynyt lapsuudessani, jolloin äitini pakkasi minulle aina superior-tason eväät. Olin parina kesänä töissä Espoon kaupungin Viherkodissa ja lounasaikaan työtoverini kuolasivat itämaisia nuudelisaattejani ja täytettyjä patonkejani. Äitikin pakkasi aina salaatteja varten kastikkeen ja esimerkiksi kuivatun sipulin erillisiin minikippoihin, joista sitten sirottelin niitä annokseni päälle. Lisää bensaa liekkeihin valui Enid Blytonin Viisikko-kirjoista, joissa lapsilla oli aina eväshommat kunnossa ja sapuskoja kuvailtiin niin herkullisesti, että lukijalle syntyi nälkä kuin tyhjästä. 

Eväshommista kiinnostuneille linkkaan tähän Ohlsonin loistavan lounaskassin, joka löytyy täältä sekä siihen täydellisesti istuvat eväslootat, jotka löytyvät täältä.

Bon apetit!

Ps. Yleensä lisään eväskassin pohjalle suklaapatukan, keksin romanttisen loppusilauksen saavuttamiseksi.