Logistisia haasteita

Jos pitäisi jotenkin kuvailla kulunutta paria vuorokautta, niin käyttäisin sanaa kaaos. Meidän perheen arki on logistisesti kuin korttitalo. Jos joku kohta alkaa pukittaa menee kaikki plörinäksi. Nyt loppuviikolla tähän riittivät hajonnut auto ja Juhon jalan loukkaantuminen. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja nyt auto kulkee ja poikakin, tosin kainalosauvojen kanssa. Sen vaan sanon, että ilman appivanhempiani meidän elämästä ei tulis kyllä tuon taivaallista.

Erinäisistä aikatauluhommista johtuen olin tänään yksin Sellossa tönttöjen kanssa hankkimassa vielä puuttuneita äitienpäivälahjoja sunnuntaina juhlittaville äideille, isoäideille ja isoisoäideille. Kaikkien muistiaiset olin valinnut etukäteen, mutta käytännön toteutus uupui. Jotenkin olen kai tottunut siihen, että olen yleensä liikkeellä auton ja puolison kanssa, joten en älynnyt ostoksia tehdessäni kiinnittää riittävästi huomiota siihen, että jouduin palaamaan kotiin kahden töntön ja kaikkien kamojen kanssa junalla. Vaunuja ei ollut mukana, joten kaikki oli kannettava hauisvoimin.

Meillä on sellainen mummu, mieheni äiti, että hän leipoo joka viikko sämpylöitä ja ilmaantuu usein Rauhalan eteiseen huumaavalta tuoksuvan lämpimäskorin kanssa. Lisäksi tässä anopissa on hauskaa se, että hän tekee simaa vuoden ympäri. Sima ei siis tässä suvussa ole mikään vappujuoma, vaan myös esimerkiksi saunajuoma! Löysin anopille Pentikiltä kauniin korin, johon ostin sämpyläjauhoja joka lähtöön, kuivahiivaa, sokeria, fariinisokeria, sitruunoita, öljyä. Kaikkea mitä hän sämpylöiden ja siman valmistamiseen tarvitsee. Kauniit keittiöpyyhkeet (sämpylöiden nostattamista varten tietysti) löysin Hemtexistä. Olisitte nähneet meidät Lepäävaaran asematunnelissa, kun minulla oli kaikkien muiden kantamusten lisäksi (en tietenkään voi vielä paljastaa mitä ostin muille juhlittaville äideille) raahattavanani nämä, kaksi tönttöä ja ruokaostokset. Meinasi itku tulla, mutta vauva kantoi reippaasti koria ja Himppu puolen kilon jauhopakettia. Puolessa välissä vauva tahtoi syliin. Pysähdyin, laskin ostokset maahan ja syliteltiin vähän aikaa. Sitten jaksettiin pysäkille saakka ja ehdimme junaan! Onneksi tajusin soittaa junasta Pötille, joka tuli kantoavuksi asemalle. Siitäkin selvittiin!

Anoppi sai muistiaisensa jo tänään, koska mieheni lähti lasten kanssa mökille häntä onnittelemaan. Rauhalassa on erikoisen hiljaista, sillä olen varmaankin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen Eetun kanssa kaksin kotona. Hän lähtee huomenna ystävänsä perheen kanssa Tukholmaan ja innoissaan pakkailee. Mitenköhän osaan nukkua ilman viereen hiippailevia tönttöjä? No, onneksi ukot palaavat jo huomenna kotiin.

Vauva on pitänyt lahjaksi saamiaan Buzz Lightyear Crocseja viime viikon syntymäpäivistä lähtien joka ikinen päivä. Tänään hän änki niihin villasukat, koska oli niin pirun kylmä. Sisäinen stailistini huutaa armoa.