Viime kesänä hankimme kuopuksen ristiäisiä varten pihallemme katoksen. Sen alla oli tarkoitus pikkumiehen saada nimi, mutta sääennusteen luvatessa 87% varmuudella sadetta siirsin pettyneenä juhlat sisätiloihin anoppilaan. Ei varmaankaan tarvitse mainita, että ei sitten satanutkaan. Täysin turha hankinta ei kuitenkaan ole ollut. Varmistimme jo ostovaiheessa, että se istuu omituisen muotoiselle terassillemmekin ihan hyvin. Meillä paistaa tälle puolelle todella kuumasti iltapäivällä, yleensä juuri siihen aikaan kun syödään. Tänään kannettiin katoksen alle ruokapöytä ja tuolit sisältä. Varsinaiset puutarhakalusteet siirrettiin nurmialueille.
Voi, kun meillä olisi aina näin avaraa! Ruokailuryhmän poistuminen jätti valtavan leikkitilan olohuoneeseen. Pojat päristelivät mopoilla ja autoilla. Juoksentelivat riehaantuneina.
Illalla olin mieheni kummitytön kanssa Antti Tuiskun keikalla. Tyttöjen hurmiota oli hauska seurata. Muistui mieleen lapsuuden omat idolit ja se fanittaminen. Vieressä myhäillyt konserttiseurani huokaisi ihastuneena: "Näitkö se osotti ihan selvästi mua äsken..." Koko kesä taisi pelastua siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti