Tänään tapetoin olohuoneen seinän yksin. Tai oikeammin kaksi tönttöä apunani. Olen sellainen inspiraatiovetoinen ihminen, että kun tulee fiilis, niin pois alta kuuset ja männynkävyt! Tänään kävi juuri niin, koska siitä huolimatta, että mieheni on käynyt kotona vain kääntymässä, halusin ehdottomasti tapetoida juuri tänään.
Olen huomannut, että helpointa lasten kanssa remontoiti on sillon, kun he saavat osallistua puuhaan. Tänäänkin, jos olisin istuttanut töntöt television eteen ja alkanut itse tapetoida olisi todennäköisesti käynyt niin, että he olisivat katsoneet elokuvaa kymmenen minuuttia ja sen jälkeen työntäneet sormensa liisteriin. Pidimme siis heti alussa työmaakokouksen. Töntöt seisoivat joululahjaksi saamansa keltaiset työmaakypärät päässä ja jokaiselle annettiin homma. Himppu sai sekoittaa liisteriä ja Purre tulla harjaamaan seinään kiinnitetyn tapetin ilmakuplat pois. Molemmat olivat tohkeissaan ja heti valmiina oikealla paikalla kun oli oma vuoro. Oli tosi hauskaa! Lisäksi huomasin, että itsekseen voi näköjään ihan hyvin tapetoida, ainakin silloin, kun tapetti ei ole kohdistettavaa sorttia. Seinä jäi tosin vähän kesken, kun en yrityksistäni huolimatta saanut taulutelkkariamme irti seinästä. Eilisestä postauksesta, voi kurkata, miltä sama kohta näytti aiemmin. Synttärimuistiaisetkin ilahduttavat uutta tapettia vasten eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti