Ison perheen kirous on siinä, että kun ensimmäinen lapsi sairastuu voi yleensä pyyhkiä kalenterin tyhjäksi seuraavan kahden viikon ajalta, sillä se, että tauti kiertää kaikki kahdeksan ottaa aikaa. Meillä on pyörinyt megaflunssa, joka on lapsillekin nostanut korkean kuumeen. Lasten sairastaminen non kyllä säälittävyydessään ihan omaa luokkaansa. Pienet ihmistaimet.
Samaan aikaan Himppu haluaa istua takapihan portailla ilman ulkotakkia. Olen antanut aikaa noin viisi minuuttia kerrallaan, en halua että hän vilustuu, kun juuri selvisi edellisestä taudista. Silti rinnassani läikähtää, kun hän ihailee pihaa: "Äiti tuleeko kohta kukat? Äiti mihin lumi meni? Missä kaikki madot on? Äiti, aurinko paistaa suoraan mun mahaan!" Voi kun takatalvi ei iskisi kovin kurjana. Lauantain postauksesta huomaa, että koko meidän piha oli lumen peitossa vielä kolme päivää sitten. Sormet syyhyävät jo puutarhaan. Perustin uuden perennapenkin viime syksynä. Jännitän kovasti tuleeko pieteetillä valitsemistani sipuleista mitään. Mieskin joi aamukahvin terassilla. Toppatakissa tosin.
Tuo muksu on hurmaava <3
VastaaPoista