Näytetään tekstit, joissa on tunniste persialainen kissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste persialainen kissa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Maailman paras kissa


Kirjoitan sinulle, vaikka olitkin kissa. Et osaa lukea, enkä voi edes lausua tätä sinulle ääneen enää, koska jätimme tänään jäähyväiset, mutta kirjoitan nyt, koska en halua unohtaa. Enkä haluaisi itkeä enempää. Yritän kääntää aivoja uuteen asentoon ja iloita siitä, että meidän perheeseen kuului kahdeksan vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan tommonen tyyppi. Maailman paras kissa. Ihmetyttää miten joku voi olla iltapäivällä täysin kunnossa ja sitten olla yhtäkkiä poissa. Se on vaikea saada päähän. Jotta kirjeeni sinulle ei menisi pelkäksi patetiaksi, ajattelin kerrata tässä vaikuttavaa elämääsi. 



Muutit meille kevät-talvella 2006. Olin Pötin kanssa käynyt sinua katsomassa Pakilassa jo helmikuun alkupäivinä. Olimme ensimmäiset poikuetta tapaamaan päässeet ostajaehdokkaat ja Pötti valitsi sinut viisipentuisesta poikueesta saman tien. Olit pöllö. Utelias ja energinen. Ensivierailumme aikana leikit tyhjällä kermapurkilla ja pääsi jumittui sen suuaukkoon. Sen jälkeen törmäilit holtittomasti purkki päässä tuolinjalkoihin ja sohvaan, kunnes tötsä putosi pois. Sinulla oli jo ihan pienenä pentuna erikoinen tapa nuuhkia, siis haistella vähän niin kuin koirat. Sillä tavalla hyvin näkyvästi. Pötti odotti sinua malttamattomasti kotiin. Samaa ei voi sanoa sinua reilun vuoden vanhemmasta lajitoveristasi Börjestä, joka oli saapumisestasi harvinaisen epäinnostunut. Nimeesi liittyy sellainen tarina, että olin päättänyt, että nimeksesi tulee Taneli. Pötti sanoi pikkupoikana nimesi kuitenkin niin moneen kertaan väärin, että virheellinen versio vakiintui ja nimeksesi jäi Kaneli. Aikaa myöten teistä tuli Börjenkin kanssa hyvät kaverit. Erityisen hauskaa yhteistyönne oli silloin, kun mopsimme Tellu vielä eli. Jallititte koiraparkaa vuoron perään ja aina viime hetkellä hyppäsitte piirongin päälle hauvan ulottumattomiin. Alla oleva kuva ei ehkä ole maaiman paras sen enempää laadultaan kuin rajaukseltaan, mutta se on kuitenkin Pötin ensimmäinen itse ottama kännykkäkuva. Hän sai puhelimen aloitettuaan esikoulun ja ottin ensimmäisenä kaverikuvan teistä kahdesta. Tässä nyt ei näy kuin Pötin toinen silmä ja sinustakin pieni osa, mutta fiilis välittyy. Tämä oli pitkään Pötin taustakuvana puhelimessa. 


Teistä kasvoi Pötin kanssa parhaat kaverit. Kun Pönde oli isällään loma-aikoina käytöksesi oli lähes sietämätöntä. Olit niin huomionkipeä, että siinä jäivät ihmislapsetkin kakkosiksi. Osasit todella ottaa paikkasi, tarpeen tullen vaikka naaman päällä maaten. Tykkäsit jostain syystä myös nuolla juustonaksuja.


Päivät nukuit Pötin huoneessa. Paitsi talvisin, kun nukuit pesuhuoneessa, koska siellä on lattialämmitys. Tulit koiramaisesti vastaan aina kun ovi kävi ja kehräsit heti, kun joku viitsi nostaa syliin. Pötti oli pienenä poikana retuuttanut sinua pitkin taloa niin, että totuit aikamoiseen käsittelyyn. Et hetkahtanut mistään. Vauvojakin nuuhkit uteliaasti ja osasit leikkiä tönttöjen kanssa viimeisiin päiviisi saakka ilman kynsiä. Niitä käytit vain pahoinpidellessäsi meidän sohvankulmaa.


Yllä oleva kuva on vuodelta 2010. Poseeraat siinä ekaluokkaisen Pötin sekä lemmikkiystäviesi Tellun ja Börjen kanssa. Börkku on teistä kaikista vanhin ja nyt siis viimeisenä jäljellä. Ihana porukka ja mikä mainio kuva! Alla on viimeinen otos sinusta. Otin sen maanantaina, kun tajusin, että olit oppinut kiipeämään tuuletusikkunan kautta terassille ja takaisin. Nauratti hirveästi, kun olin vannottanut pojille, ettei sinua saa enää päästää ulos ja hain sinut pihalta tämän tästäkin. Pojat saivat kuulla kunniansa, kunnes tajusin, että sinähän karkailet itse. 



Viimeiseksi jäänyt kesäsi oli lämmin. Olit ulkona enemmän kuin koskaan elämässäsi. Liikuit tottuneesti pihapiirissä ja vähän naapureidenkin pihoilla. Hellepäivinä hait suojaa peräkärryn alta. Haluan ajatella, että tämä kulunut kesä oli elämäsi parasta aikaa. Paistattelit päivää kalliolla, tykkäsit katsella lintuja. Jahtasit sitruunaperhosia. Iltaisin käperryit kuitenkin aina kerälle Pötin syliin. Alakuvassa olet Pötin kanssa Rauhalan terassilla elokuussa. Pötti oli juuri tullut futismatsista ja nappasi sinut syliinsä. Sinulla oli tapana painaa silmät tiukasti kiinni, kun aloit kehrätä. 


Aloitin tämän toteamalla, että tuntuu hullulta kirjoittaa kissalle. Mutta me rakastimme sinua niin hirveän paljon. Kotoa puuttuu kovin iso palanen nyt kun olet poissa. Pienen Pötin sydän on särkynyt. Ja meidän muidenkin. Huomenna hautaamme sinut Rauhalan takapihalle. Kiitos, kun valitsit meidät. Me ei unohdeta sua koskaan.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Iltapäivisin


Että meidän Kaneli rakastaa kesää. Kanelin piti muuten kahdeksan vuotta sitten saada nimekseen Taneli, mutta silloin kolmevuotias Pötti sanoi nimen niin kauan väärin, että se vakiintui. Kaneli on siis Börjen tavoin sisäkissa, mutta ulkoilee Rauhalan pihapiirissä kesäisin. Kuumina päivinä kuten tänään, se hakee varjoisamman paikan leikkimökin terassilta. Mustat viivat ovessa ovat muuten Himpun aikaansaannoksia. Permanenttitussit on kivoja. Ja kuinka moneen paikkaan niillä ehtiikään sössätä viidessä minuutissa. Iltapäivällä, kun Pötti leikkasi nurmikkoa vauva apunaan ja Himppu ruokki koppakuoriaista omassa huoneessaan, istuin takapihan terassilla vain Kaneli seuranani. Tästä on tulossa perinne. Vain minä, kissa ja teekuppi. Ihmeellistä, kun vielä hetki sitten helmoissa oli koko ajan pieni ihminen. Nyt sen mielestä isoveli on paljon mielenkiintoisempi kuin äiti. Keskimmäinen on jo päässyt vaiheeseen, jossa myös ötökkä on mielenkiintoisempi kuin äiti. 





Tässä Pötti leikkaa nurmikkoa ja vauva leikkaa omalla koneellaan. Kun isoveljen koneesta loppui bensa huudahti vauva: "Äiti, nyt munkin lenkkuri meni rikki!" Apiloita on valtavasti nurmialueilla. Aikanaan, kun minulla oli kaksi kania ne rakastivat apiloita. Kävin Cobellon alessa ja ostin töntöille hauskat juomapurkit. Niihin laitettiin heti vissyä, jäitä ja mansikkasiivuja. Lapsia saa juottaa koko ajan, ainakin meillä on järjettömän kuuma. Lähivesistöt ovat joko sinilevän tai järvisyyhyn vallassa, joten toivotut uimaretket ovat vähissä. Me olemmekin keksineet uuden Päiväsuihkukonseptin, jossa nakuna kirmaavat töntöt tulevat välillä sisälle suihkuun ja sitten pyyhettä kaipaamatta juoksevat uudelleen ulos. 


Tänään olin myös ruokakaupassa. Pidellessäni tätä maailman kauneinta sienilootaa kädessäni S-marketin vihannesosastolla sain yhden elämäni parhaista tekstiviesteistä: "Kummityttösi syntyi tänään". Voi rakkautta. 


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kultturelli katti


Yhdeksänvuotias persialaiskollimme Börje nauttii kevätauringosta. Ulkona on itseasiassa pirun kylmä, mutta sisällä ikkunoista porottava aurinko tuntuu lämpöiseltä. Ai kamala miten likaiset meidän ikkunat on. Argh. Kisusta on tullut etenkin vanhemmiten lämpimien olosuhteiden arvostaja. Yleensä se nukkuu saunassa, jossa on lattialämmitys tai sitten takan edessä. Tänään lepolassena toimi Helsingin kaupunginteatterin historiikki. Hän on niin kultturelli. Voi vanhusta, ei ole silläkään helppoa, eläkeiässä on kuusi poikaa sylittelemässä ja paijaamassa. Börje kyllä onneksi osaa poistua paikalta silloin, kun se haluaa vetäytyä. Että sillä lailla sitä ei ahdista. Lapsetkin tietävät, että jos Börkku on lauteiden alla nukkumassa, sitä ei mennä häiritsemään. Tulisipa jo lämpimät alkukesän päivät, niin ukko pääsisi ulos. Se on tottunut ulkoilemaan valjaissa ihan pienestä saakka. Olen monta kertaa ajatellut, että ihme ettei se talvisaikaan kuole tylsyyteen, mutta toisaalta se on usein seissyt Rauhalan etuovella haistelemassa pakkasilmaa ja kääntynyt kannoillaan. Sille sopisi ehkä keski-eurooppalainen ilmasto, kuten omistajalleenkin.



torstai 20. helmikuuta 2014

Iltapäivisin



Iltapäivällä pieni vauveli nukkuu Rauhalan sohvalla. Posket on vielä ulkoilusta punaiset, tukka pipon alla sörööntynyt, naama tuoksuu pullalta. Erikoista, että vauva on halunnut jäädä päiväunille sohvalle jo kahtena päivänä peräkkäin ja raahannut kissan mukanaan. Vielä erikoisempaa on se, että kissa jää muina miehinä siihen paikkaan mihin se lykätään ja käyttää rapean kaksituntisen turkkinsa nuolemiseen ja venyttelyyn. Kun vauva herää, Kaneli painelee saunalle nukkumaan. Ihmeelliset ystävykset. 






torstai 27. kesäkuuta 2013

Börje


Sielunkumppanini on meidän persilaisvanhus Börje. Mulla on aina ollut sellainen tunne, että hän on erityisen älykäs. Vähän niin kuin Nalle Puhissa se pöllö. Börje on varsinkin ikäännyttyään viihtynyt aika paljon omissa oloissaan ja tulee lähelle silitettäväksi vain silloin, kun todella itse kaipaa sitä. Olemme lasten kanssa opetelleet antamaan Börjelle hänen tarvitsemansa tilan. Kun meille tulee vieraita Börje menee saunaan. Hän ei ole erityisen innostunut hälinästä tai ihmisistä, jotka eivät asu Rauhalassa. Se on jännää, että toinen kissamme Kaneli onkin sitten ihan toista maata. Se on kuin koira. Aina tapahtumien ytimessä ja osallistuu kaikkeen, jopa rasittavuuteen asti. Se on kuin meidän perheen seitsemäs lapsi. Börje on minulle hyvin rakas. Hankin sen kahdeksan vuotta sitten, kun olin jäänyt tuolloin kaksivuotiaan Pötin kanssa kahdestaan asumaan. Börje oli terapiaeläin. Istuin monet illat se sylissäni, kun Pötti nukkui. Ihmeen paljon seuraa kissasta voi olla. Huolestuneena seuraan sen vanhenemista. Voi kun saisin pitää nämä pölyhuiskat vielä pitkään.