Börje

Sielunkumppanini on meidän persilaisvanhus Börje. Mulla on aina ollut sellainen tunne, että hän on erityisen älykäs. Vähän niin kuin Nalle Puhissa se pöllö. Börje on varsinkin ikäännyttyään viihtynyt aika paljon omissa oloissaan ja tulee lähelle silitettäväksi vain silloin, kun todella itse kaipaa sitä. Olemme lasten kanssa opetelleet antamaan Börjelle hänen tarvitsemansa tilan. Kun meille tulee vieraita Börje menee saunaan. Hän ei ole erityisen innostunut hälinästä tai ihmisistä, jotka eivät asu Rauhalassa. Se on jännää, että toinen kissamme Kaneli onkin sitten ihan toista maata. Se on kuin koira. Aina tapahtumien ytimessä ja osallistuu kaikkeen, jopa rasittavuuteen asti. Se on kuin meidän perheen seitsemäs lapsi. Börje on minulle hyvin rakas. Hankin sen kahdeksan vuotta sitten, kun olin jäänyt tuolloin kaksivuotiaan Pötin kanssa kahdestaan asumaan. Börje oli terapiaeläin. Istuin monet illat se sylissäni, kun Pötti nukkui. Ihmeen paljon seuraa kissasta voi olla. Huolestuneena seuraan sen vanhenemista. Voi kun saisin pitää nämä pölyhuiskat vielä pitkään.