Lumisade

Olen niin onnellinen lumisateesta, että koko ilta on mennyt ulos tuijotellessa. Miten kaikki onkin yhtäkkiä niin nättiä. Paketoin koko illan. Huomenna enää ruokakauppa. Sitten aion tavoitella mahdollisimman paljon Börjen tässä esittelemää asentoa. Vauva katsoi tänään nukkuvaa kissavanhusta ja totesi: Katso äiti, Börkullekin on tullut joulu. Matkalaukkusänky on ylittänyt kaikki odotukset. Flunssa ei ota hellittääkseen, mutta glögi auttaa. Huomenna meidän perheessä on sairaspäivä numero 20, mutta sovittiin kimpassa, että ei anneta sen pilata joulutunnelmaa. Puuroriisit kaivettu esiin. Sauna pesty. Vauva otti vauvapeittonsa vaatehuoneen kätköistä, sellaisen ihan pienen ensitäkin. Kun ihmettelin tätä, hän sanoi, että häntä jännittää pukin tuleminen niin hirveesti, että hän pitää tätä peittoa, että pukki tietää, että hän on vasta vauva. Huomenna miehen kanssa kahdestaan ruokakauppaan ja kalasavustamoon. Aikaa varattu ruhtinaalliset neljä tuntia. Toivon sen riittävän.

Rattikeinu

Rattikeinumme on valmis! Muistatteko, kun kerroin täällä, että löysin ihanan keinun lapsille torilta. Maksoin keinusta 20 euroa. Hioin vanhat maalit ja ruosteet pois ja maalasin koko komeuden ylijäämämaaleilla. Erilaisia purkinpohjia on kertynyt monen vuoden ajan, joten tällaisiin pieniin projekteihin löytyy aina maalit omasta takaa. Keinun metalliosat on maalattu Rostexilla kolmeen kertaan. Pinnasta tuli juuri sellainen, kun halusin. Mattainen, mutta metallimaisen liukas. Sabluunan lainasin Pötiltä. Vuosiluku jalkalaudassa on Rauhalan rakennusvuosi. 

Nyt kun asiaa selvittelin ja sain tietää, että keinun oikea nimi on rattikeinu, löysin näitä vanhoja kiikkuja myynnistä monesta paikkaa. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi huuto.netin tai tori.fin tarjontaan, jos haluat antaa retrokeinulle kodin. Alla vielä kuva siitä miltä keinu näytti aiemmin.

Kissantonttu

Meille on muuttanut uusi kissa. Se on ihan pieni. Niin pieni, että kun se maukuu ääni on vaimeaa kimitystä ja sen silmät menevät kiinni. Kissanpennun nimi on Kissantonttu. Himppu on jossain vaiheessa kuullut sanan kissanpentu väärin, eikä hän meinaa nyt muuttaa tätä termiä mihinkään uuteen ja oikeaan. Pieni poika on leikkinyt Kissantonttua nyt viikonpäivät eikä loppua näy. Maukumisen saa loppumaan vain ottamalla syliin tai antamalla mehua. Kissantonttu asuu Himpun peiton alla. Ilman peittoa Kissantonttua ei voi leikkiä yhtään.

Börje

Sielunkumppanini on meidän persilaisvanhus Börje. Mulla on aina ollut sellainen tunne, että hän on erityisen älykäs. Vähän niin kuin Nalle Puhissa se pöllö. Börje on varsinkin ikäännyttyään viihtynyt aika paljon omissa oloissaan ja tulee lähelle silitettäväksi vain silloin, kun todella itse kaipaa sitä. Olemme lasten kanssa opetelleet antamaan Börjelle hänen tarvitsemansa tilan. Kun meille tulee vieraita Börje menee saunaan. Hän ei ole erityisen innostunut hälinästä tai ihmisistä, jotka eivät asu Rauhalassa. Se on jännää, että toinen kissamme Kaneli onkin sitten ihan toista maata. Se on kuin koira. Aina tapahtumien ytimessä ja osallistuu kaikkeen, jopa rasittavuuteen asti. Se on kuin meidän perheen seitsemäs lapsi. Börje on minulle hyvin rakas. Hankin sen kahdeksan vuotta sitten, kun olin jäänyt tuolloin kaksivuotiaan Pötin kanssa kahdestaan asumaan. Börje oli terapiaeläin. Istuin monet illat se sylissäni, kun Pötti nukkui. Ihmeen paljon seuraa kissasta voi olla. Huolestuneena seuraan sen vanhenemista. Voi kun saisin pitää nämä pölyhuiskat vielä pitkään.

2

Tämä päivä on sujunut ulkorakennuksen lattiaa rakentaessa ja huomista yllätystä suunnitellessa. Meidän Himppu täyttää huomenna kaksi. Hänen syntymäpäiviään juhlittiin jo kesäkuun alussa.

Jotenkin halusin pientä sankaria muistaa. Löysin varastosta vanhan Ristomatti Ratian säilytysarkun, jossa on Saaristolaiskirstuista poiketen köykäinen kansi. Siitä se ajatus sitten lähti. Koska esikoiseni ja Himpun välissä on kahdeksan vuotta oli Pötin pikkupoikien lelut pakattu varastoon, ennen kuin Himppu edes ilmoitti tulostaan. Ne ovat hänele uusia, vaikka Pötin toimesta aikanaan tehokkaasti käytettyjä. Valikoin varastosta kassillisen leluja. Onnellisin olin, kun löysin 10 vuotta sitten Ikeasta ostamani sammakon, jolla on kärpänen suussa. Himpulla on ollut sammakkoinnostus sen jälkeen, kun näimme "Kmammakon" meidän pihassa. Löytyi myös lentokone ja erilaisia autoja ja pehmoleluja. Turtlesit ja pokemonit jätin vielä suosiolla varastoon. Tuumasta toimeen; maalasin arkarteluvärillä sankarin nimen arkkuun ja laitoin aarteet sisälle. 

Mietin kovasti miten ratkaisin itse etsinnän, koska Himppu ei osaa lukea karttaa. Keksimme mieheni kanssa, että teemme pellavanarusta reitin aarteelle. Sidomme sen menemään terassinovelta mutkien kautta aarteen luokse. Naru asennettaan sille korkeudelle, että Purrekin voi pitää siitä kiinni kulkiessaan. Tänään, kun pienet pojat nukkuvat lähdemme asennuspuuhiin ja huomenna sankarin aamu alkaa aarteen etsinnällä. 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/8041389/?claim=surs47ry969">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Pipo ja palli

Purrella on piposyndrooma. Se on alkanut alle puolivuotiaana. Siis heti, kun hän osasi vetää myssyn päähänsä. Monta kuukautta hän kulki isoveljensä virttynyt mustikkapipo päässä talvella ja kiljui, kun pakotin laittamaan ulos oikean päähineen. Hän myös halusi nukkua pipo päässään ja hiippailin usein iltaisin nykimään sitä pois, kun ukko oli nukahtanut. Nyt Purrella on uusi rakkaus Himpun talvihattu, jossa on oikein vuori ja kaikki. Piilotan sen päivisin, koska on muutenkin niin kuuma. Mistä lienee peräisin pienen pojan rakkaus päähineisiin? 

Äitini toi lasten synttäreille pienen punaisen pallin. Ilahduin, kun en tiennyt, että se on olemassa vielä. Se on minun vanha. Uskoisin, että se on kummisetäni tekemä tai sitten vaan jostain. Se on hirveän epäkäytännöllinen. Niin pieni, että mitoitus on kuin vastasyntyneelle ja kiikkerä, mutta niin söpö. Annoin karkulaiselle periksi ja nyt se on saanut hengailla terassilla. Kiikutan sen aina sisälle, jos nurmikko houkuttaa. Se nauttii pienten ukkojen seurasta, kissavanhus. Ja auringonpaisteesta. 

Mulla on pullataikina nousemassa vaikka kello on yhdeksän illalla. Mies halusi korvapuusteja ja pojat kuorossa kannustivat. Huokaisin syvään ja painuin keittiöön taikinan tekoon. -Vuoden vaimo -palkinto on taas lähempänä, totesi mies.

Kissaa mä metsästän

Tänään ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, suuntasimme urheilukentälle taitokisoihin. Kotiin palasi yksi kultamitalisti ja yksi hopeamitalisti. Pienet töntöt keskittyivät lähinnä ukin kanssa painimiseen. Kentällä oli mielettömän kuuma, eikä varjoa missään, joten me hylkäsimme tapahtuman tunnissa. Kotipihalla vesipedot pulahtivat altaaseen.

Himpulla oli taas tapahtumarikas ilta. Normaalisti sisätiloissa elelevä kissamme karkasi pihalle ja sitä jahdattiin riemun kiljahduksin.

Kiistaton kohokohta oli kuitenkin etanoiden löytyminen ojanpientareelta. Pikkupoika toisteli kymmeniä kertoja OHO OHHHOH! Kyllä maailma lapsen silmin on jännä paikka