Näytetään tekstit, joissa on tunniste synttärit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste synttärit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. helmikuuta 2015

Synttärit


Voi kamala sentään. Hei olen Annika ja olen 32-vuotias. Huh. Juuri laskin, että olen asunut Rauhalassa vuodesta 2006 lähtien eli toukokuussa yhdeksän vuotta. Se tarkoittaa sitä, että olin 23-vuotias kun astelin tähän taloon ensimmäisen kerran ja nyt 32. Huomaako jotenkin, että kärsin jonkinasteisesta ikäkriisistä? Olen tosi paljon tyytyväisempi elämääni nyt, kuin 10 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta. Ei tarttis tulla vuosia enää yhtään. Muutenkin tuntuu, että ollaan jossain murrosvaiheessa sillä täytin syksyä ajatellen lasten päivähoitohakemukset ja hain itselleni opiskelupaikkaa. Kaikenlaista uutta.  

Iloisempii aiheisiin. Sain äidiltä synttäriviikonloppunani hänelle turhaksi käyneen Lars Bessfeltin Flakes-valaisimen. Sille löytyi hyvä paikka meidän ruokapöydän päältä. Älkää kiinnittäkö huomioita, mun keskeneräiseen projektiin, joka on siis tuon ikivanhan mustan boordin repiminen irti tuolta ikkunaseinältä. On edennyt hieman hitaasti. 




Viikonlopun paras lahja oli Pötin tekemä postmoderni savityö "Lötsähtänyt omena". Olen ihaillut sitä lauantaista lähtien. Se on kyllä tosi upea.


Puolet meidän perheen muksuista karkasi tänään aikaistetulle hiihtolomalle pohjoiseen. Karhunpoika on sairastanut ja ollut tosi säälittävä. Vauva kipeänä on kyllä jotain tosi sympaattista. Hän sai muuten kuvissa näkyvän karhupuvun jo viime kesänä, mutta se oli aivan valtava. Ukko on kasvanut, sillä nyt lököttää enää vain sopivasti. 


tiistai 24. kesäkuuta 2014

3

Kuten ennenkin kirjoitin tänään kolme vuotta täyttävälle pienelle Himpulle kirjeen hänen omaan muistikirjaansa. Tässä muutamia otteita siitä, minkälaisia terveisiä hän sai. 


"Hei Himppu ja hyvää syntymäpäivää. Kello on nyt yksi yöllä ja Brasilia-Kamerun matsi on juuri päättynyt. Tämän vuoden MM-kisat on Brasiliassa, joten kukumme täällä yömyöhään matseja katsellen. Sinä synnyit Juhannusattona kolme vuotta sitten. Kuusi viikkoa etuajassa, olit kuin linnunpoikanen. Niin pieni ja suloinen. Kun isä tuli katsomaan sinua sairaalaan, hän sanoi, että olet täydellinen. Emme vielä silloin osanneet arvata, että olet hyvin erityinen poika. 


Olet ainoa meidän lapsista, jolla on ollut syntymästä saakka hiuksia. Sinulla on myös hyvin erikoinen suhtautuminen kuontaloosi, sillä olen viimeisen puolivuotta yrittänyt houkutella sinua parturiin, mutta sinä haluat pitää pitkän hampputukkasi. Se on selvästikin osa persoonaasi, joten olen päättänyt lopettaa painostamisen ja nyt odotan, että silmille ulottuvat hapsut alkavat häiritä sinua itseäsi siinä määrin, että haluat parturiin. Olet rauhaa rakastava henkilö, joka ei viihdy isojen ihmismassojen keskellä. Tosin kasvettuasi olet alkanut viihtymään sillä tavalla, että hakeudut itse johonkin vähän sivummalle ja tarkkailet sieltä muita. Olet muutenkin nimenomaan tarkkailija. Olet kiinnostunut luonnosta ja ötököistä. Opetat vauvallekin, ettei hyöteisiä saa kiusata tai tappaa, vaan niitä voi katsella. Otin kerran epähuomiossa hienon koppakuoriaisen sinulle tulitikkurasiaan, kun bongasin sen sillä aikaa kun torkuit sohvalla. Herättyäsi olit kauhuissasi, juoksit takapihalle askin kanssa ja päästit sen heti menemään. Sen jälkeen tallustelit sen perässä puoli tuntia katsellen mitä se puuhaa.


Jotakin mentaliteetistasi kertoo sekin, että olet jo kahden viikon ajan hokenut, että haluat vain pikkusynttärit, siis ei paljoa vieraita. Niinpä olemme kutsuneet kahden viikon päästä vietettäviin juhliin vain lähimmät. Eilen iltapäivällä tepastelit terassilla ja tulit ilmoittamaan, että et halua herätä onnittelulauluun, kun tiedustelin minkälaista herätystä toivoisit vastasit: "Minä haluun, että äiti tulee vaan hiljaa sanomaan, että herätys Himppu, lahjapaketit on tullu." Et myöskään halunnut synttäriaamiaista vaan mansikkatuutin, joka nyt odottaakin pakastimessa. 


Lempiruokaasi on sushi. Tykkäät katsella kirjoja ja kuunnella radiota. Pari viikkoa sitten menit Rauhalan takapihan kalliolle yksiksesi istumaan, kun muut olivat sisällä. Isoveljesi Pötti kipusi pian viereesi tiedustelemaan mitä puuhailet ja sinä vastasit: Kuuntelen kun tuulee. 


Tykkäät käydä ongella isän kanssa. Jaksat istuskella onkivapa kädessäsi hiljaa paikallaan vaikka tunnin. Olet kasvanut avarakatseiseksi isoveljeksi. Huomattavasti lyhyeämmän pinnan ja korkeamman energiatason omaavaa pikkuveljeäsi siedät aika kauan. Joskus kun meno Rauhalassa kiihtyy äärimmilleen, esimerkiksi kun Pötti ja Juho innostuivat pelaamaan eteishallissa tennistä, hiippailet tyynesti omaan huoneeseesi ja laitat oven kiinni. Kun kurkin mitä puuhaat olet yleensä lueskelemassa tai sitten kaivelet pieniä muovisia eläimiä peltirasiasta, jota säilytät sänkysi alla vauvalta turvassa. 


Tykkäät vedestä ja uimisesta sekä leikkimökissä leikkimisestä. Isoveljien pädeiltä katselet yleensä Kaapoa. Tulet äidin ja isän väliin nukkumaan joka ikinen yö. Yhden yön muistan tältä keväältä, jolloin et herännyt ja nukuit omassa sängyssäsi aamuun asti. Aamulla kävelit huoneesta valtavan hämmästyneenä ja totesit: "Mitä vitsii mä en ollu tullu äidin viereen." Olet sellainen, että suhtaudut kaikkiin uusiin ihmisiin lähtökohtaisesti epäilevästi, mutta kun tykästyt johonkin, hän on sydämessäsi aina. Olet hitaasti lämpiävä, mutta kun kiinnyt johonkin henkilöön tai tavaraan, omistautumisesi on ihailtavaa. Kyselin sinulta etukäteen mitä ruokaa toivoisit syntymäpäivänäsi ja vastasit, että "ihan semmosta tavallista vaan". Se kuvaa ajatusmaailmaasi hyvin. Toivoisit, että jokainen päivä olisi suurinpiirtein samanlainen. Kaikenlainen muutos on sinulle hankalaa. Muistan, kun lastenhuoneessa vaihdettiin vauvan pinnasänky lastensänkyyn, niin itkit hiljaa, että tuokaa vauvan oma sänky takas. Samaan aikaan pikkuveljesi hyppi innoissaan uudessa nukkumapaikassaan. Sellainen sinä olet. Maailman suloisin poika. Tuntuu, että saat meidät muutkin usein pysähtymään. Kuuntelemaan ja katselemaan sellaista, jonka ohi juoksemme joka päivä. Olet oikea kultahippu, pieni himpunpimppu. Rakastan sinua valtavasti. Paljon onnea! Terveisin, Äiti"


maanantai 2. joulukuuta 2013

Onnea!





Eilen vietimme pienen kummipoikani syntymäpäiviä. Sankari sai lahjaksi robotti-kalan ja akvaarion, joista Himppu oli megainnoissaan vielä kotonakin. Alimmaiset kuvat on muuten Pötin kuvaamia, jollain ihme soft-asetuksella. Kun ihmettelin tätä, hän sanoi hakeneensa taiteellista vaikutelmaa. Huvittava pieni kuvaaja. Olipa ihanat juhlat!







sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ihana Lilli on kolme

Tänään juhlimme kolmevuotiasta Lilliä, joka on Himpun ihana ystävä. Juhlat olivat tyttöenergiaa täynnä. Himppu oli elementissään. Esitti Lillin huoneessa mimmeille Bobinin (siis Robinin) kappaleita mikrofoniin. Itku tuli, kun piti lähteä kotiin. Itku tuli tänään äidilläkin, kun jalkani tikattiin ensiavussa. Muistoksi roskapussin viemisestä jää todennäköisesti kahdeksan sentin arpi sääreen. Jipii.

Hyviäkin asioita mahtui tähän hieman työlääseen viikonloppuun. Kaikki tämän postauksen kuvat on Pötin ottamia. Hän on innostunut valokuvaamisesta ja se tuntuu kyllä mukavalta. Oman kuvausintoni sytytti aikanaan perheeni ulkomaanmatkat. Sain ensimmäisen filmikamerani joululahjaksi 12-vuotiaana. Hienointa tässä on se, että yleensä kärsimätön esikoiseni on oikein pyytänyt ohjeita ja opastusta. Mukavaa, jos kuvaamisesta tulee meille yhteinen harrastus.










keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Synttäreitä ja grillikastiketta





Tänään otettiin varaslähtö Pötin synttäreihin, kun ekat vieraat saapuivat junalla ihan pääkaupungista asti. Himpun mielestä on jännää mennä juna-asemalle vastaan. Kaikki se kilkatus ja puomit. Sankari sai mieleisiään lahjoja ja oli hyvällä päällä. Karkulainen teki tänään ennätyksensä edetyissä metreissä, ennen kuin se saatiin taas pyydystettyä sisälle. Sitkeä karvapallo. Illan tullen grillasin kanafileitä ja yritin aloittaa pakkaamisen. Suuntaamme viikonloppuna viiden päivän turnausreissulle Saaremaalle. Vihaan, vihaan, vihaan pakkaamista. Miehelläni on ollut purjevene silloin, kun hän vielä oli yhden lapsen isä. Hänen matkakassinsa muistuttaa siitä. Olemme monta kertaa todenneet, että meillä tuskin on elinikänämme varaa paattiin, johon mahtuisi koko kahdeksanhenkinen perheemme nukkumaan. Hintaa ei ainakaan yhtään alenna se, etten kestä purjeveneen vauhtia yhtään. Moottori pitäisi olla ja iso. Pieni ilonaihe iltaan tuli siitäkin, että olen viimein löytänyt täydellisen grillauskastikkeen. Pojat tykkäävät barbeque-kastikkeesta, mutta valitettavan monet kastikkeet ovat perheemme taaperojaokselle liian voimakasmausteisia. Bronko´s Sweet Momma Dee´s kastike on juuri sopiva. Toinen luottomausteeni kanojen valmistuksessa on mangocurry. Seppo tunnisti taas grillin hajun ja saapui aterioimaan juuri kun kaikki oli valmista.




sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Rata







Himpun syntymäpäivärata on viritetty. Metallisen E:n luota lähdetaan ja ryteikköön päädytään, tontin rajalle johonkin betonimyllyn ja Johanssonin kupeeseen. Lisäsin arkun luo vartiokoirat autenttisen tunnelman tavoittamiseksi. Aamulla, ennen kuin sankari herää, vien aarrearkun päälle vielä mehua ja keksejä. Pikkuinen Himppu. Kaksi vuotta vasta.

2


Tämä päivä on sujunut ulkorakennuksen lattiaa rakentaessa ja huomista yllätystä suunnitellessa. Meidän Himppu täyttää huomenna kaksi. Hänen syntymäpäiviään juhlittiin jo kesäkuun alussa.

Jotenkin halusin pientä sankaria muistaa. Löysin varastosta vanhan Ristomatti Ratian säilytysarkun, jossa on Saaristolaiskirstuista poiketen köykäinen kansi. Siitä se ajatus sitten lähti. Koska esikoiseni ja Himpun välissä on kahdeksan vuotta oli Pötin pikkupoikien lelut pakattu varastoon, ennen kuin Himppu edes ilmoitti tulostaan. Ne ovat hänele uusia, vaikka Pötin toimesta aikanaan tehokkaasti käytettyjä. Valikoin varastosta kassillisen leluja. Onnellisin olin, kun löysin 10 vuotta sitten Ikeasta ostamani sammakon, jolla on kärpänen suussa. Himpulla on ollut sammakkoinnostus sen jälkeen, kun näimme "Kmammakon" meidän pihassa. Löytyi myös lentokone ja erilaisia autoja ja pehmoleluja. Turtlesit ja pokemonit jätin vielä suosiolla varastoon. Tuumasta toimeen; maalasin arkarteluvärillä sankarin nimen arkkuun ja laitoin aarteet sisälle. 


Mietin kovasti miten ratkaisin itse etsinnän, koska Himppu ei osaa lukea karttaa. Keksimme mieheni kanssa, että teemme pellavanarusta reitin aarteelle. Sidomme sen menemään terassinovelta mutkien kautta aarteen luokse. Naru asennettaan sille korkeudelle, että Purrekin voi pitää siitä kiinni kulkiessaan. Tänään, kun pienet pojat nukkuvat lähdemme asennuspuuhiin ja huomenna sankarin aamu alkaa aarteen etsinnällä. 


<a href="http://www.bloglovin.com/blog/8041389/?claim=surs47ry969">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>