Piha on tasoitettu ja valmis talven tulemiseen. Sokkeli jäi rappaamatta. Keväällä sitten. Vielä kun kaiteet ehtisi ennen kuin kelit menee ihan mahdottomiksi. Kylvettiin optimisteina nurmikot, vaikka ne tuskin sieltä enää itää. Yritän ajatella, että elämässä on aikaa tehdä monenlaista tämän syksyn jälkeenkin. Tänään kävelin varpaisiltaan etupihalla edestakaisin. Ihanaa, kun jalkojen alla tuntuu sileä hiekkamatto. Vielä kesällä kirosin mielessäni kun taiteilin päkiöillä pyöräkatokselta etuovelle ilman kenkiä. Soran murikat porautuivat jalkapohjiin. Pötti istutti eilen callunat vanhaan lihatiinuun. Pienestä se on ihmisen onni kiinni tänäkin iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti