Viisi

Inhoan kylmää ja pelkään pimeää, joten olin varsinainen sankari eilen kun virittelin pihalla pilkkopimeässä uusia ulkovaloja kesäkatoksen metalliseen runkoon. Ajattelin yllättää yleensä sähköhommista vastaavan mieheni. Aika hyvin meni. Tosi unohdin sakset ja leikkelin mustia nippusiteitä katki moralla. Yöllä kun kaikki nukkuivat hiippailin pihalla vielä toistamiseen ja hain autokatokseen piilottamani ruokakassin. Valmistin mustikkarahkaa, suklaakakkua ja toast skagenia aamupalaksi. Viisi yhteistä vuotta on takana, toivottavasti edessä olisi hurjan monta. 

Heräsin aamulla siihen, että vauva halusi käteensä tatuoinnin. Se laitettiin heti. Vasta sen jälkeen halittiin ja sanottiin huomenta äiti, huomenta vauva. Pöydällä odotti kirje mieheltä. Hänellä on ihana tapa kirjoitella kirjeitä, pieniä runoja ja lappusia.  

Päivä oli suksee kaikin puolin, sillä sain Tuulalta ihanat kukat ja Milla yllätti pullapussilla. Siis mitä ihania tyyppejä. 

Annoin vuosipäivälahjaksi miehelle Keski-Suomen maakunnan isännänviirin. Se nostettiin juhlallisesti illansuussa, kun hän tuli töistä kotiin. 

Vauva tönttöili pihalla hämärään saakka karhupuvussaan. Himppu mietti voisiko ottaa lemmikiksi linnun, siis pihalta omaan huoneeseen. Pötti oli saanut surkean koetuloksen matikassa, mutta "ei se mitään", koska "melkein kaikilla muillakin" oli huono menestys. Soviteltiin koululaisille pikkutakkeja huomisia juhlia varten, joka jätkällä oli takeissa 10 senttiä liian lyhyet hihat. Himppu toivoi yövohveleita. Ne ovat ihan tavallisia vohveleita, mutta ne paistetaan kun on tullut pimeää, joten niiden nimi on Yövohvelit. Kun voivottelin, etten millään jaksaisi enää paistaa tänään mitään, hän totesi, että toisena toiveena hänellä olisi pelkkä Yövohvelitaikina. Tämmöstä. Olen tosi onnellinen.