Pipo päähän!

-Mennään nopeesti asemalle.
-Ei meillä ole kiirettä, kun juna tulee vasta vartin päästä.
-Onhan!
-Miten niin?
-Ulkona tuulee. Mä haluun olla tuulessa.
-Ahaa. No mennään sitten, pipo päähän.
-En laita.
-Mitä?
-Emmä voi laittaa ku mä haluun olla tuulessa sillee että tuuli sölpertää mun hiuksissa.
-Ahaa.
-Äiti kato nyt tuulee, oooooooo, äiti mä rakastan tuulta!
-Voi rakas.
-Kato nytten nyt se osuu mun tukkaan!
-Joo. Eikö sun ole kylmä?
-Ei, mä paan junassa sit pipon päähän ni mun pää lämpiää ja sitten kävelen taas ilman pipoo kotiin. Tää on niin ihanaa, kato äiti!
-Vau.
-Äiti, tiesitsä, että suu pitää olla kiinni kun tulee kova tuuli.
-En tiennyt.
-Muuten menee hengitys takas kurkkuun.
-Okei.
-Äiti, mä tiedän mitä mä toivon joulupunkilta.
-No?
-Et tuulis aina ja että saisin nähdä missä on junien koti.
-Se on varikolla.
-Niin sitä mä toivon joulupunkilta, että pääsisin varikolle.
-Okei.
-Äiti, kun päästään kotiin ni mä meen kalliolle istuu ja ootan tuulta.
-Ei varmaan tartte kovin kauaa oottaa.
-Niin. Mutta mä otan makkarakastiketta ja perunaa sillee, että se tulee sinne kalliolle mulle. Sopiiko se äiti?
-Sopii.
-Jess. Vauva syö sit sisällä.
-Ai miksi?
-Se on liian pieni istumaan tuulessa ja sillä on liian pienet hiukset. Tuuli ei tartu niihin.