Isä

Isäni täyttää tänään 60 vuotta. Se tuntuu ihmeelliseltä, sillä muistan hänen nelikymppiset elävästi. Erikoista, että 20 vuotta on kulunut. Julkaisen tässä lempikuvani minusta ja isästä. Se on otettu Hiittisissä kesällä 1983. Pidän siitä, koska isä näyttää onnelliselta ja ilmeestäni huomaa, että suhtauduin jo vauvaikäisenä ironisesti elämään ja eteenkin itseeni.

Lämpimät onnittelut Tanskaan!

Jäähyväiset hampputukalle

Himpulla on ollut ihan vauvasta asti tosi nopea hiustenkasvu. Se on tuntunut jotenkin erikoiselta, kun kaikki muut perheemme lapset ovat olleet lähes kuulapäitä melkein kolmevuotiaiksi asti. Himppu kävi elämänsä ensimmäisen kerran parturissa yksivuotiaana. Silloinkin hiukset olivat kasvaneet hartiamittaisiksi.

Himppu on henkilö, joka toivoo, että kaikki tapahtuu aina samalla tavalla. Että vallitsevat olosuhteet pysyvät. Kun vaihdoimme Purren pinnasängyn lastensänkyyn Himppu itki hysteerisesti, että tuokaa vauvan sänky takaisin. Jos hän saisi valita hän katselisi aina vaan samaa elokuvaa ja kuuntelisi samaa kappaletta radiossa ja pitäisi samoja mustia kollarihousuja ja Bobini-paitaa. Kaiken huipentuma on, jos ovella pimpottava postiukko ei olekaan sama kuin yleensä. Lempijuttujen ollessa pesussa koko perheemme elämä on todella hankalaa.

No. Himppu ei ensinnäkään halunnut parturiin. Hän sanoi jo etukäteen, että "Minä tykkään minun tukasta ei sitä saa ottaa". Lopulta parturiin vääntäytyminen vaati lupauksen uudesta smurffihahmosta sekä pillimehun. Silti hän istui ensimmäisen viisi minuuttia kyyneleet poskillaan ja otti lähtiessä haalarin taskuun omaa tukkaansa muistoksi. Lohdutin, että tukka on taas kahden kuukauden kuluttua ihan samanlainen hamppu, kuin aiemmin. Venytän parturissa käyntiä aina viimeiseen saakka, vasta kun otsis menee silmään, mennään. Silti käydään 4 kertaa vuodessa. Illalla hän puristeli sekalaista hiuskasaa nyrkissään ja kysyi "Voiko tän laittaa teipillä takas?"

Kuvaukset

Meillä oli tänään niin ihanat kuvaukset Hvitträskissä, että vieläkin sydämessä läikehtii. Pääsen varmaan esittelemään varsinaisia tuloksia myöhemmin, mutta tällaisia tallentui parkkipaikalla, kun olimme jo lähdössä pois. Kumpparikuva yllä, on Pötin ottama. Pieni kuvaajan alku. Katsokaa nyt noita tönttöjä, en kestä. Niin huvittavaa sakkia. Vauva otti tottuneesti erilaisia ilmeitä ja asentoja ja huuteli KUVA KUVA!!!

Juhlista toisiin

Purren synttärikutsut saapuivat postissa. Ihan kiva, juhliin on rapeat neljä kuukautta aikaa... On olemassa kuitenkin hyvä selitys, sillä tilasin samalla lahjoja ja vähän pientä itselleni, joten tulivat samoilla postareilla. Tykkään Tinyprintsin käyttämisestä miljoonasta eri syystä, mutta lisähohtoa tuo ihanat pakkaukset, joissa tilaukset toimitetaan. Niin nättejä! Varsinainen juhlasesonki on käynnistymässä seuraavan yhdeksän viikon aikana on tuttavapiirissa yhdeksät synttärit! Meidän omaan perheeseen osuu kolmet, minä ja Jouko olemme molemmat helmikuussa ja Eetu on maaliskuun alussa.

Nyt pitäisi sitten taas kestää odottaa, että voi lähettää kutsukortit. Että joskus huhtikuun alussa, ehkä. Hyvä, hyvä. Tilasin töntöille tänään rekvisiittaa pääsiäiskorttikuvia varten. Ne olisi tarkoitus ottaa ensi viikolla. Mieheni mukaan minun kannattaisi perustaa yritys, joka hoitaisi ihmisten perhejuhlia kutsukorttien suunnittelusta itse juhlaan saakka. Joku party planner. Hän jopa kaavaili rakentavansa Rauhalan takatontille pitokartanon, jota voitaisiin vuokrata ko. tarkoituksiin. Kaikenlaista. Hän on ilmeisesti havainnut, että elän arkeani rytmittämällä sen perhejuhlien mukaan. Se tuo niin mukavaa vaihtelua kotiäidin arkeen. Kaikki nämä mitä näin nyt on joulut, pääsiäiset, kissojen synttärit. 

Karmea kukko

No niin. Tönttöjen isoveljet ovat lähtökohtaisesti tosi ihanaa jengiä, mutta joskus tapahtuu pieniä ylilyöntejä. Pojat ovat nimittäin onnistuneet nyt säikäyttämään Himpun pahanpäiväisesti pääsiäiskukkojutuillaan, joita he höystivät alla näkyvän kuvan voimin.

Kun Himppu oli kysynyt mimmonen se kukko on, joka tulee, pojat olivat googlesta löytäneet tämän heidän mielestään sikasiistin kuvan. Jep. Meille tämä selvisi, kun ihmettelin kun Himppu näki kahtena peräkkäisenä yönä painajaisia ja kun kyselin mitä unessa tapahtui hän vastasi "Kana tuli ottaa minuu." Juuri kun joulupukista päästiin. Onneksi tässä pääsiäiseen kohtuullisesti aikaa, joten ehkä tämä unohtuu. Yritimme parhaamme mukaan kääntää juttua positiiviseksi. Uskon, että kun pääsiäinen on täällä Himppukin innostuu Pyllykanan pääsiäisarvoituksesta, joka on perinteinen kilpailu Rauhalassa aina lankalauantaisin.

Tule kevät, tule!

Mä toin omat kamat ja vauvan Kallen

Joululoman loppuosa on vietetty sitkeästi kentänlaidalla poikien futispeleissä. Himppu haluaa aina lähteä mukaan, mutta tylsistyy kuoliaaksi kymmenessä minuutissa. Varsinkin, jos ei ole kunnon eväitä. Joten olen siis alkanut satsata monipuoliseen muonitukseen. Olennaisinta on vaihtoehtojen määrä. Tänään pakkasin mehun ja leipien lisäksi, keksiä, miniporkkanoita, eilen tekemiäni lihapullia, juustokuutioita, kurkkutikkuja, rusinoita ja mandariiniviipaleita. Varauduin reissuun myös ottamalla mukaan leluja ja kirjoja. Himppu pakkasi huolellisesti valitsemansa tavarat, mutta autossa hän yhtäkkiä totesi. "Tuli väärä Kalle." Jotkut teistä, ehkä muistavat, että pojilla on molemmilla samalaisen pandat, kirjoitin niistä täällä. En tajua miten he tunnistavat ne. No asia jäi Himppua kuitenkin sen verran vaivaamaan, että kun hän esitteli paikalla olleille pelaajille tuomisiaan hän totesi: "Mä toin omat kamat ja vauvan Kallen." Niin kummallinen pieni ihminen.

Muutoin olen puuhastellut kierrätyksen parissa. Olen myynyt Purren yhdistelmävaunut uuteen kotiin ja muutenkin kaupannut pois vaatteet, jotka eivät hänelle enää mahdu. Koen selvää ahdistusta, viimeinen vauva ja sen pienet vaatteet. En kestä. Vielä enemmän ahdistaa kuitenkin kaapit, joihin ei mahdu mitään. Joten suunta on oikea! Olen jo alkanut etsia Purrukalle keväthaalaria ja Himpulle kevättakkia. Tänään ostin tulppaaneja. Jos laitan silmät kiinni, voidaanko siirtyä suoraan pääsiäiseen?

Pieni sankari

Tänään Rauhalassa vietettiin Himpun nimppareita. Pieni sankari. Perinteisesti olemme nimipäivinä syöneet sankareiden toiveiden mukaisia herkkuja. Isommat pojat haluat aina jotakin tiettyä kakkua tai jäätelöä. Himppu halusi korvapuusteja. Pötti auttoi leipomisessa ja teki jämätaikinasta tämän hurmaavan onnittelupullan.

Olen ristiriitaisissa tunnelmissa. Odotan lunta, mutta toisaalta tuntuu jotenkin, että eikö tässä voisi jo pian olla kevät. Surkein talvi pitkään aikaan.