Himpulla on ollut ihan vauvasta asti tosi nopea hiustenkasvu. Se on tuntunut jotenkin erikoiselta, kun kaikki muut perheemme lapset ovat olleet lähes kuulapäitä melkein kolmevuotiaiksi asti. Himppu kävi elämänsä ensimmäisen kerran parturissa yksivuotiaana. Silloinkin hiukset olivat kasvaneet hartiamittaisiksi.
Himppu on henkilö, joka toivoo, että kaikki tapahtuu aina samalla tavalla. Että vallitsevat olosuhteet pysyvät. Kun vaihdoimme Purren pinnasängyn lastensänkyyn Himppu itki hysteerisesti, että tuokaa vauvan sänky takaisin. Jos hän saisi valita hän katselisi aina vaan samaa elokuvaa ja kuuntelisi samaa kappaletta radiossa ja pitäisi samoja mustia kollarihousuja ja Bobini-paitaa. Kaiken huipentuma on, jos ovella pimpottava postiukko ei olekaan sama kuin yleensä. Lempijuttujen ollessa pesussa koko perheemme elämä on todella hankalaa.
No. Himppu ei ensinnäkään halunnut parturiin. Hän sanoi jo etukäteen, että "Minä tykkään minun tukasta ei sitä saa ottaa". Lopulta parturiin vääntäytyminen vaati lupauksen uudesta smurffihahmosta sekä pillimehun. Silti hän istui ensimmäisen viisi minuuttia kyyneleet poskillaan ja otti lähtiessä haalarin taskuun omaa tukkaansa muistoksi. Lohdutin, että tukka on taas kahden kuukauden kuluttua ihan samanlainen hamppu, kuin aiemmin. Venytän parturissa käyntiä aina viimeiseen saakka, vasta kun otsis menee silmään, mennään. Silti käydään 4 kertaa vuodessa. Illalla hän puristeli sekalaista hiuskasaa nyrkissään ja kysyi "Voiko tän laittaa teipillä takas?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti