Tönttö ja pönttö

Ilmassa oli seikkailun tuntua, kun lähdimme tönttöjen kanssa junalla hakemaan yhdeksän litran maalipönttöä. Arvasin, että kaikenlainen eteneminen kahden ukon ja maalin kanssa on hidasta, joten pakkasin evästä ja pysähdyimmekin miltei koko ajan joko syömään tai juomaan. Mukana oli mustikkamehua, voileipiä kylmäsavulohitäytteellä, hedelmäsalaattia ja kaurakeksejä. Keksit leivottiin aamulla ennen lähtöä, joten ne olivat se paras juttu. 

Perillä Leppävaarassa odotti epämieluinen yllätys, nimittäin Tikkurilan Valtti puuöljyn sävykartasta on poistunut se täydellinen harmaan sävy "latoharmaa", jolla kaikki meidän terassit on maalattu. Olin shokissa. Mutta onneksi ainakin Leppävaaran Prisman maaliosaston sekoituskoneen muistissa oli vielä vanhatkin sävyt ja sain oikean sävyistä sudittavaa. En tajua, kuinka se on jätetty sävykartasta pois, se on aivan täydellinen. Tiedän tämän, koska aikanaan harkitsin sävyä hartaasti. Täytyy varmaan käydä hamstraamassa sitä niin kauan kun sitä saa. 

Junassa konduktöörillä oli hauskaa, kun vauva istui käytävällä reteesti maalipönttö pallinaan. Nämä kuvat ovat Luoman asemalta. Vielä kotimatkalla piti pysähtyä napostelemaan Pikku Myy -pastilleja, koska niitä ei oltu ehditty syödä. Isoveli Himppu totesi kotiseisakkeella, ettei jaksa syödä enää mitään. Siis onnistunut reissu!

Sympaattinen viherkasvi

Sain Pötiltä äitienpäivälahjaksi sympaattisen teekupin, johon hän oli ihan itse omin kätösin kasvattanut jonkun kukan. Ehkä. Tai siis hän ei ole nyt ihan varma, että mikä kasvi tai kukka tai mauste oli kyseessä, mutta jotakin siitä on kovaa vauhtia tulossa. Asetin kupin keittön ikkunalle, jotta heiveröinen eliö saisi auringosta voimaa kasvaa.

Minulla on hyvin erityinen suhde esikoiseeni. Olin 19-vuotias, kun aloin odottaa häntä ja koen hyvin monella tavalla kasvaneeni aikuisuuteen ja äitiyteen hänen kanssaan. Erityisen ilahtunut olin kauniista teemukista, jonka lause on tärkeä ja ajankohtainen. Olen kuumeisesti pohtinut, miksi haluan isona tulla? Palaanko vuoden kuluttua, kun kotiäityteni päättyy, koulunpenkille vai jatkanko siitä mihin työelämässä jäin? Olen pohtinut asiaa myös Pötin kanssa ja sen perusteella pikkuinen ukko oli valinnut kupin. Perustelu uuden "ruukun" hankintaan oli koominen: No se tuli sielt koulust semmosessa ihan hirveen rumassa pahvijutussa, ni mä sanoin heti Jokelle, että tälläsenä mä en kyl pysty tätä lahjottaa. Pieni rakkauspakkaus.

Tänään odottelin junaa sateisella Kauklahden asemalla ja nappasin pari kuvaa. Asemarakennus on todella kaunis, sääli, että siinä vuosia pyörinyt Antiikkiliike lopetti toimintansa. En ihmettele, että jotkut ovat muuttaneet vanhoja asemarakennuksia unelmakodeiksi ja jopa siirrtättäneet niitä kesämökeiksi, vaikka kustannukset tuplaantuisivat uusiin kohteisiin verrattuina. Ainakin tämä Kauklahden asema on aivan ihana.

Äitienpäivä

Äitienpäivää vietettiin ihania isoäitejä juhlistaen. Suuntasimme lounaalle äitini luo Töölöön, jossa jo edesmenneen mummoni potretti sai ansaitsemaansa seuraa Pötin keräämistä valkovuokoista. Äiti oli laittanut kookoskanaa, joka maistui Himpullekin niin, että ukko otti kolme kertaa lisää. Äidillä on kesäpaikka, jonka väritys on sinivalkoinen. Veimme hänelle lahjaksi Lexingtonin kalastusaiheisen tarjottimen ja Ikean Lisel-tyynyn. Himppu ehti kiintyä kalatyynyyn siinä määrin, että soitti jo illalla mummolle, mitä kalalle kuuluu. Epäili kai sen sopeutumista kaupunkilaiselämään.

Lounaan jälkeen jatkoimme kahvittelemaan isoäitini kunniaksi. Farmorin valkovuokot olivat tänä vuonna hortensioita. Löysin kukkakauppa Sitomosta Espoosta mielettömän kauniin uuden hortensialajikkeen. Kukat muistuttavat sireeninkukkia tai popcornia. Nimi oli muistaakseni Curly wurly. Pötti oli tehnyt kaikille isovanhemmille kortit itse. 

Tässä on meidän Farmor, jolle tämä sunnuntai oli kuudeskymmenes äitienpäivä. 

Äitienpäivän onnitteluporukka. Vain yksi oli joukosta poissa, sllä Eetu vietti viikonlopun Tukholmassa. Samaiset pojat kajauttivat minulle onnittelulaulun aamulla ja ojentelivat mitä sympaattisimpia paketteja. Kerron niistä lisää huomenna. Vielä kerran onnea kaikille äideille!

Logistisia haasteita

Jos pitäisi jotenkin kuvailla kulunutta paria vuorokautta, niin käyttäisin sanaa kaaos. Meidän perheen arki on logistisesti kuin korttitalo. Jos joku kohta alkaa pukittaa menee kaikki plörinäksi. Nyt loppuviikolla tähän riittivät hajonnut auto ja Juhon jalan loukkaantuminen. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja nyt auto kulkee ja poikakin, tosin kainalosauvojen kanssa. Sen vaan sanon, että ilman appivanhempiani meidän elämästä ei tulis kyllä tuon taivaallista.

Erinäisistä aikatauluhommista johtuen olin tänään yksin Sellossa tönttöjen kanssa hankkimassa vielä puuttuneita äitienpäivälahjoja sunnuntaina juhlittaville äideille, isoäideille ja isoisoäideille. Kaikkien muistiaiset olin valinnut etukäteen, mutta käytännön toteutus uupui. Jotenkin olen kai tottunut siihen, että olen yleensä liikkeellä auton ja puolison kanssa, joten en älynnyt ostoksia tehdessäni kiinnittää riittävästi huomiota siihen, että jouduin palaamaan kotiin kahden töntön ja kaikkien kamojen kanssa junalla. Vaunuja ei ollut mukana, joten kaikki oli kannettava hauisvoimin.

Meillä on sellainen mummu, mieheni äiti, että hän leipoo joka viikko sämpylöitä ja ilmaantuu usein Rauhalan eteiseen huumaavalta tuoksuvan lämpimäskorin kanssa. Lisäksi tässä anopissa on hauskaa se, että hän tekee simaa vuoden ympäri. Sima ei siis tässä suvussa ole mikään vappujuoma, vaan myös esimerkiksi saunajuoma! Löysin anopille Pentikiltä kauniin korin, johon ostin sämpyläjauhoja joka lähtöön, kuivahiivaa, sokeria, fariinisokeria, sitruunoita, öljyä. Kaikkea mitä hän sämpylöiden ja siman valmistamiseen tarvitsee. Kauniit keittiöpyyhkeet (sämpylöiden nostattamista varten tietysti) löysin Hemtexistä. Olisitte nähneet meidät Lepäävaaran asematunnelissa, kun minulla oli kaikkien muiden kantamusten lisäksi (en tietenkään voi vielä paljastaa mitä ostin muille juhlittaville äideille) raahattavanani nämä, kaksi tönttöä ja ruokaostokset. Meinasi itku tulla, mutta vauva kantoi reippaasti koria ja Himppu puolen kilon jauhopakettia. Puolessa välissä vauva tahtoi syliin. Pysähdyin, laskin ostokset maahan ja syliteltiin vähän aikaa. Sitten jaksettiin pysäkille saakka ja ehdimme junaan! Onneksi tajusin soittaa junasta Pötille, joka tuli kantoavuksi asemalle. Siitäkin selvittiin!

Anoppi sai muistiaisensa jo tänään, koska mieheni lähti lasten kanssa mökille häntä onnittelemaan. Rauhalassa on erikoisen hiljaista, sillä olen varmaankin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen Eetun kanssa kaksin kotona. Hän lähtee huomenna ystävänsä perheen kanssa Tukholmaan ja innoissaan pakkailee. Mitenköhän osaan nukkua ilman viereen hiippailevia tönttöjä? No, onneksi ukot palaavat jo huomenna kotiin.

Vauva on pitänyt lahjaksi saamiaan Buzz Lightyear Crocseja viime viikon syntymäpäivistä lähtien joka ikinen päivä. Tänään hän änki niihin villasukat, koska oli niin pirun kylmä. Sisäinen stailistini huutaa armoa. 

Pieni lohikäärme

Sateen jälkeen Rauhalan takapihan portailla hyppii pieni lohikäärme. Se on uudesta keväästä ihmeissään. Aamulla tuntui joululta, nyt voi taas paistatella päivää ilman takkia. Hirveän paljon on ihmeteltävää pian kolmevuotiaan maailmassa. Hortensiat näyttävät selvinneen lumimyräkästä.  

Takatalvi etanoiden päiväkodissa

Aamulla heräsin, kun Himppu kirmasi makkariin huutaen: Onko tänään Joulupukkipäivä? Tuleeko joulupukki tänään? Hetken silmiä hierottuani katsoin ulos. Just. Parin sentin lumikerros maassa ja lisää tulee. Jäätiin sohvalle täkin alle odottomattaan vauvan heräämistä. Toinen meistä kävi kolmen minuutin välein katsomassa näkyykö Petteri Punakuonoa, toinen ei tavoittanut joulun taikaa ihan yhtä nopeasti. Pirun takatalvi. Aamupäivällä ostin kaupasta grillattavaa ihan vaan kostoksi, nyt on toukokuu vaikka tulis mummoja taivaalta. Siistin Himpun otsatukkaa Fiskarseilla, koska hän ei ole taaskaan innostunut parturiin lähtemisestä. Annoin armonaikaa kesäkuulle. Hänen mielestään tukka on just hyvä. Vauva ilmoitti suureen ääneen, että etanoiden päiväkoti on auki, vaikka on tullut lunta. Pojat ovat jo päiväkausia keränneet kotloita pihalta ja pitäneet niitä pienessä aitausta muistuttavassa risuräpellyksessä leikkimökin ulkopuolella. Toinen heistä on keittäjä ja toinen välituntivalvoja, ihmetys on aina yhtä suuri, kun päiväkodin asukkaat ovat hiihtäneet pakoon. Onneksi uusia löytyy miljoona. Pikkubonuksena meidän ulkorakennuksen seinä antoi periksi puiden painosta, että häivähdyksen mollivoittoisesti alkaa tämä viikko.

Vauva 2 vuotta

Vappupäivänä Rauhala täyttyi suvusta ja ystävistä. Vapun lisäksi juhlittiin kaksivuotiasta Purrea. Päivänsankari innostui lahjaksi saamastaan pyörästä ja etenkin kypärästä niin paljon, ettei edes pakkausmateriaalia ehditty poistaa, ennen testiajoa. Pikkuinen toivoi Buzz Lightyear -teemaa juhliin ja sen myös sai. Iloinen pieni ukkeli, niin suloinen. Tarjoilusta vastasi pääosin ystäväni Milla, mutta myös mummot ja minä teimme noutopöytään herkkuja. Olin tosi tyytyväinen juhliin, oli juuri niin rentoa ja mukavaa, kuin vaan voi toivoa. Kiitos kaikille ihanille vieraille vauvan muistamisesta!

Synttärisankarin kuvat otti isoveli Pötti ja ruokakuvat Milla Sinivuori. Itse en ehtinyt napata ruutuakaan, kiitos!