Harakat

Tänään jouduin yhdistämään pari toisistaan aika kaukaista asiaa. Kuvauspaikkojen etsimisen ja töntöt. Tein päivästä ukoille retken. Otimme evästä enemmän kuin kukaan voi kuvitella, kuumaa kaakaota, kylmää marjamehua ja vaihtovaatetta. Himppu ilmoitti jo aamulla, että haluaa leikkiä Tonttu ja harakka -leikkiä. Siinä, hänen itse keksimässään draamassa on kaksi tonttua, jotka haluaisivat osata lentää ja lopuksi tontuista tulee harakoita, koska ne tapaavat Lölperin. Älkää kysykö kuka tai mikä on Lölperi. No joka tapauksessa päivä meni hienosti, työt tuli tehtyä ja töntöistä oli kivaa samoilla metsissä. 

Aikaa vietettiin myös joutsenta ihaillen. Vasta, kun emo poikueineen rantautui siirryimme vähän kauemmas, terijoen salavan alle eväitä mussuttamaan.

Huomaako muuten, että pojat valitisivat jalkineensa itsenäisesti. Toisella on sandaalit ja toisella huopikkaat. Ehkä joku tältä väliltä, kuten lenkkarit olisi olleet ilmaan nähden sopivat. 

Saappaiden koeaika

Olen siirtynyt ajatuksissani tukevasti syksyn puolelle, vaikka viime päivien lämpötilat ovatkin mahdollistaneet terassilla lekottelun kesäkoltuissa. Minulla on kaveripiirissäni huumoria synnyttävä henkilö, joka on ahkera verkkoshoppailija. Välillä hankinnat menevät pieleen, yleensä koon puolesta, mutta hän on maailman laiskin palauttaja. Siksi me tuttavat saamme välillä tehdä varsinaisia superlöytöjä, kun hän haluaa kaappeihinsa tilaa ja aloittaa niistä käyttämättä jääneistä epäsopivista kamoista. Näin minulle tuli siis testikäyttöön Sam Edelmanin konjakinruskeat saappaat. Koeaika johtuu siitä, että kengät ovat minulle reilun numeron verran liian suuret, enkä tiedä onko niillä pidemmän päälle kiva kävellä. Yritän ainakin aluksi laittaa vain paksun sukan. Saappaat ovat minulle epätyypilliset, koska yleensä kengissäni on korkeat korot, elleivät ne ole ballerinat tai lenkkarit. Mutta ratsastussaappaita muistuttava malli ja täydellinen väri houkutteli ottamaan ne kokeeksi nyt ainakin. Olen pakannut kesävaatteita pois ja kaivanut syksyisempää kamaa tilalle. Yksi kestosuosikeistani on kasmirvillainen vaaleanharmaa poncho, jonka sain isältäni, kun odotin Himppua. Pidän sitä ehkä vielä mummonakin, olen yrittänyt pitää siitä hyvää huolta, jotta se pysyisi siistin näköisenä ahkerasta käytöstä huolimatta. 

Nahkakantinen muistikirja liittyy uuteen jännittävään työprojektiin, josta olen hirveän iloinen. Ostin muistikirjan aikanaan Roomasta ja se on ollut kätevä, sillä siihen voi vaihtaa sisuksen. Kannet ovat suojanneet jo neljän kirjaprojektin tärkeimpiä muistiinpanoja. Uusi teos on aina uusi tyhjä muistikirja ja hyvä kynä. Jos saisin päättää kirjoittaisin teknologiaa vieroksuvana ihmisenä kaiken kirjoituskoneella. Sähköisellä, en sentään sillä ihan vanhalla mallilla. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että noin puolet elämäni harminaiheista liittyy jonkun teknisen laitteen toimimattomuuteen. Kaipaan lankapuhelimia, filmikameroita (joilla kyllä edelleen välillä kuvaan) ja Fazerin ananaspastilleja. 

Hui

Eilisilta oli kurja. Mies lähti kotoa kahdeksan aikoihin hakemaan junalla Kuopiosta palanneita lapsia. Töntöt halusivat mukaan, koska isoveljiä oli odotettu ja juna-asemat ovat jänniä paikkoja. Noin vartti kotoa lähdön jälkeen mies soittaa selvästi pelästyneenä ja kertoo, että rengas oli puhjennut sadan kilsan tuntivauhdissa motarilla, mutta hän sai auton onneksi ohjattua tien sivuun. Pilkkopimeässä he istuivat nyt moottoritien varressa apua odottamassa. Naapurin setä lähti hakemaan tönttöjä pois. Tuttavaperheen mies lähti hakemaan Kuopiosta tulleita poikia juna-asemalta Helsigistä ja appivanhemmat lähtivät viemään korjaustarpeita motarin varteen. Pelästyin hitosti. Tönttöjäkin tapaus oli säväyttänyt siinä määrin, että yö oli tosi levoton, vaikka he yleensä nukkuvat kuin tukit. 

Niin väsyneitä ei kuitenkaan aamulla oltu, etteikö oltais jaksettu lähteä Mammuttimarkkinoille. Himppu iloitsi siitä, että Pötin vanha Marimekon huppari on hänelle viimein "sopiva". Lainausmerkit, sillä vielä pitäisi 15 senttiä kasvaa, että se olisi oikeasti sopivan kokoinen. Mutta hän on odottanut leijonahupparin käyttämistä niin kovasti, että hellyin nyt antamaan sen kumminkin. Mammuttireissu oli menestys. Löytyi wc-paperia, talouspaperia, vaippoja ja ainekset tämän illan päivälliseen. Kruununa WWF.n heijastimet syystakkeihin. Haaveilen eväsretkestä Suomenlinnaan. Ehkä lähdenkin joku päivä tönttöjen kera, kun säitäkin tuntuu riittävän. Syksyllä Suomenliina on parhaimmillaan. 

Lamppuja metsästämässä

Töntöt halusivat pyöriinsä valot. Pääasiassa siksi, koska isoveljilläkin on, mutta myös siksi, että hämärä tulee nykyään jo aika aikaisin. Suuntasimme Kirkkonummelle.

Asematunnelissa menikin yllättävän kauan, sillä seinille oli ilmestynyt tosi hienoja piirroksia tai maalauksia, mitä nyt ovatkaan. Valtava hauki jahtaamassa ahvenia mietitytti pitkään. Himppu sanoi vielä kotonakin, että hauki olisi pitänyt piirtää kauemmas ahvenista, että pikkukalat kerkeävät karkuun. 

Päätyseinän maalaus on tosi nätti, voi kun junnut antaisivat sen olla. Epäilen kyllä, että se vaihtuu nuorten näkemyksen mukaisiin graffiteihin aika nopeasti. Nimenomaan Kirkkonummen asematunnelissa on muuten usein tosi hienoja graffitteja, mutta niiden tekeminen sinne vähentyi merkittävästi, kun kunta teki jäähallin viereen graffittiseinän. Samantyyppistä "piirtelyseinää" olen ehdottanut aikanaan Luomaankin varsin huonolla menestyksellä. 

Emme löytäneet Kirkkonummen pyörälikkeestä sopivia lamppuja, mutta Espoon Ohlssoniltapa taas löytyi. Himppu valitsi Risto Räppääjä -pyörään täydellisesti sopivan yksilön. Kyllä nyt kelpaa!

Kirja

Kolmas kirja on ulkona ja fiilikset väsyneet, mutta onnelliset. Sunnuntaina suuntasin Tampereen Työväen Teatterille, jossa Esko signeerasi muistelmateosta taiteilijatapaamisessa, ennen 70-vuotis juhlanäytöstään. Oli päivänsankarin mukaisesti leppoisa ja hauska tunnelma. Kolmen kotiäitivuoden jälkeen oli ihana nähdä kaikkia Tampereen tuttuja. Voisin kuvitella asuvani vanhuudenpäivinäni Tampereella. Viihtyisin loistavasti! Rikas kulttuurielämä ja keskustassa joka paikkaan kävelymatka. Harkitsin Tampereelle muuttamista vuonna 2005, kun minulle olisi ollut siellä töitä, mutta jäi lähtemättä. Vähän jäi kytemään kuitenkin. 

Eskon sisarukset Liisa, Olavi ja Eila Roine jonottivat juhlakalun nimikirjoitusta kirjaan muiden onnittelijoiden kanssa. Eila tokaisi, että kyseessä oli historiallinen tapahtuma, sillä hän ei ole 83-vuotisen elämänsä aikana  koskaan aiemmin pyytänyt pikkuveljeltään nimmaria saati jonottanut hänen puheilleen. 

Himppukin sai omistuskirjoituksen omaan kirjaansa.

Eskon juhlanäytelmä oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, joka on kyllä näkemisen arvoinen esitys. Ja hei, näytelmä vierailee Helsingin kaupungin teatterissa syyskuussa. Menkää katsomaan!

Keskiviikkona pidettiin pienet skumppajaiset kotona kirjan kunniaksi. Oli mukava tavata perhettä ja ystäviä. Tarjolla oli erilaisia cocktailpaloja skumpan kanssa. 

Rauhala täyttyi kukkasista ja niistä onkin iloa pikään. Seuraavaksi suuntana kirjamessut. 

Lauantaina

Tänä aamuna istuin yhdeksän aikaan Himpun kanssa kalliolla syömässä aamuomenoita ja ihmettelemässä sumua. Juuri ennen sisälle palaamista vauva töpötti meidän seuraksi ulkoilmaa haistelemaan. Mikään ei maistu niin hyvältä, kuin kirpakka omena suoraan puusta. 

Söimme aamiaisen epätavallisen myöhään, sillä äitini tuli käväisemään ja toi aamiasserveerauksen tullessaan. Himppu oli pöydässä ensimmäisenä. Äitini kesäpaikka on meiltä noin tunnin matkan päässä, joten hän joskus pistäytyy mökkimatkallaan. Mukavia tämmöset vieraat, jotka tuovat ruokatervehdyksen tullessaan. Ei tarvinnut, kuin keittää kahvit.

Vauvan iltapäivä oli traaginen, koska Eetu lähti kaverinsa mökille, eikä ottanut häntä mukaan ja sen jälkeen isä lähti työporukan kanssa Jokereiden ottelua katsomaan - eikä ottanut vauvaa mukaan. Kyyneleet valuivat pitkin ukkelin poskia, eikä mieltä piristänyt, edes Lidlistä ostetut kukkasipulit. Ostin Lidlin superhinnoilla 4 kiloa tulppaaneja, jos näistä edes puolet nousee, niin täytyy sanoa, että hintalaatusuhde on kohdallaan. 

Olen pikkuhiljaa pakannut tavaroita Tampereen reissua varten. Huomenna Työväen Teatterilla julkistetaan kirja virallisesti ja nautitaan Esko Roineen juhlanäytöksestä. Nyt kun Hesarin ja Aamulehden arviot on jo tulleet on olo helpottunut. Sain kuvassa näkyvän laukun kolme vuotta sitten mieheltäni, kun Himppu syntyi. Siinä on esikoiseni ja Himpun etunimien alkukirjaimet. Kun pohdiskelin peilin edessä minkä veskan ottaisin mukaan, kun tavaraa on kamalasti raahattavana, mieheni osoitti laukkua ja sanoi, että tuossahan on 70 vuotta täyttävän Roineen nimikirjaimet käänteisesti. Todellinen sattuma! 

Iloja

Tähän ikään mennessä mulle on selvinnyt, että omaan harvinaisen alhaisen stressinsietökyvyn. Kun on viikkoja, jolloin pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa ja tehdä kymmentä asiaa eteenpäin samanaikaisesti, menetän yöuneni. Olen kyllä tehokas yötyöskentelijä, mutta kestän univajetta aika huonosti. Se vaikuttaa nopeasti yleiseen mielentilaan. No, onneksi tällä viikolla on jo pahin rumba on jo helpottanut.

Viime viikon lopulla matkasin tönttöjen ja Pötin kanssa diplomaatti-illalliselle Helsinkiin. Nimitys viittaa hienoon ravintolaan, eikä illan vieraisiin, jotka olivat siis lähisukua kuitenkin. Minulla on isäni puolelta aika pieni suku ja vaikka välimatkaa ei ole paljoa arjessa emme tapaa lainkaan. Oli siis kiva nähdä ja nauttia ihanaa ruokaa. Söin Ravintola Lasipalatsin Kasvismenun. Himppu söi Jokirapukeittoa ja raputoastin. Pötti ja vauva ottivat härkää ja kanttarellipastaa. Pienikin pyrähdys pääkaupunkiin tuntuu siltä, kuin olisi jossain lomamatkalla. Niin erilaista on kävellä kaupungin vilinässä. Asuin aikanaan pari vuotta Helsingissä ja se oli kyllä kivaa, lasten kanssa asun kuitenkin mielummin täällä "maalla". Ehkä sitten kasikymppisenä teen joskus paluun stadiin, vaikka aikamoisen lukaalin saan hankkia, jos lapsenlapsia tulee niin paljon kuin tilastollisesti on todennäköistä!

Himpulla on muuten näissä kuvissa päällään Pötin vanha neulehuppari. Se on ihan täydellisessä kunnossa, vaikka se on siis kahdeksan vuotta vanha. Joskus H&M -laatu yllättää. 

Toinen iloinen asia tällä viikolla on se, että kolmas kirjani ilmestyy. Sain eilen kustantamosta käteeni lämpimäisen, vaikka Esko Roineen muistelmateos ilmestyy varsinaisesti perjantaina. Viikonloppuna suuntaankin Manseen Roineen juhlanäytökseen ja kirjan julkistukseen. Hyvältä tuntuu! Ja huomatkaa miten hyvin kirjan ulkoasu sopii meidän sisustukseen, oi armoitetut graafikot! 

Psst. Lisätietoa kirjasta täällä.

Ps. Vauva pelkää täplärapuja ja istui omassa huoneessaan kädet korvilla koko sen ajan, kun Himppu nautiskeli neljä rapua, jotka ystävät olivat perjantaina jättäneet. Kun ihmettelimme tätä vauva perusteli reaktiotaan todeten, että: Tosi kamalan näkösiä hiriviöitä. No totta tavallaan.