Saappaiden koeaika

Olen siirtynyt ajatuksissani tukevasti syksyn puolelle, vaikka viime päivien lämpötilat ovatkin mahdollistaneet terassilla lekottelun kesäkoltuissa. Minulla on kaveripiirissäni huumoria synnyttävä henkilö, joka on ahkera verkkoshoppailija. Välillä hankinnat menevät pieleen, yleensä koon puolesta, mutta hän on maailman laiskin palauttaja. Siksi me tuttavat saamme välillä tehdä varsinaisia superlöytöjä, kun hän haluaa kaappeihinsa tilaa ja aloittaa niistä käyttämättä jääneistä epäsopivista kamoista. Näin minulle tuli siis testikäyttöön Sam Edelmanin konjakinruskeat saappaat. Koeaika johtuu siitä, että kengät ovat minulle reilun numeron verran liian suuret, enkä tiedä onko niillä pidemmän päälle kiva kävellä. Yritän ainakin aluksi laittaa vain paksun sukan. Saappaat ovat minulle epätyypilliset, koska yleensä kengissäni on korkeat korot, elleivät ne ole ballerinat tai lenkkarit. Mutta ratsastussaappaita muistuttava malli ja täydellinen väri houkutteli ottamaan ne kokeeksi nyt ainakin. Olen pakannut kesävaatteita pois ja kaivanut syksyisempää kamaa tilalle. Yksi kestosuosikeistani on kasmirvillainen vaaleanharmaa poncho, jonka sain isältäni, kun odotin Himppua. Pidän sitä ehkä vielä mummonakin, olen yrittänyt pitää siitä hyvää huolta, jotta se pysyisi siistin näköisenä ahkerasta käytöstä huolimatta. 

Nahkakantinen muistikirja liittyy uuteen jännittävään työprojektiin, josta olen hirveän iloinen. Ostin muistikirjan aikanaan Roomasta ja se on ollut kätevä, sillä siihen voi vaihtaa sisuksen. Kannet ovat suojanneet jo neljän kirjaprojektin tärkeimpiä muistiinpanoja. Uusi teos on aina uusi tyhjä muistikirja ja hyvä kynä. Jos saisin päättää kirjoittaisin teknologiaa vieroksuvana ihmisenä kaiken kirjoituskoneella. Sähköisellä, en sentään sillä ihan vanhalla mallilla. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että noin puolet elämäni harminaiheista liittyy jonkun teknisen laitteen toimimattomuuteen. Kaipaan lankapuhelimia, filmikameroita (joilla kyllä edelleen välillä kuvaan) ja Fazerin ananaspastilleja.