Lohduttava kalakeitto

Rauhalassa vaalitaan perinteitä. Pojista on hauskaa, kun arjessa on joitain asioita, jotka pysyvät aina samoina. Tapahtuvat aina samalla tavalla. Maanantaisin meillä on aina keittopäivä. Keitot vaihtelevat, mutta koko perheen yhteinen suosikki ja henkilökohtainen bravurini on kermainen savulohikeitto. Erikoisuus piilee siinä, että se tehdään kypsästä savulohesta ja lopuksi lisätään jokiravunpyrstöjä. Pienetkin kalamiehet osaavat noukkia ravut keitosta ja maiskutellen toistella vapu, vapu, vapuuu.

Keskiviikkoisin meillä on aina kasvisruokaa. Se on jäänne siitä, kun itse olin kasvissyöjä kymmenen vuotta, tosin söin silloinkin välillä kalaa ja kanaa, mutta noin periaatteessa. Keskiviikon kasvisruokapäivä on oma suosikkini ja yleensä käytän sen päivän aterian ja raaka-aineiden haalintaan paljon enemmän aikaa, kuin minkään muun. Olen rakastunut Olga Temosen uuteen kasvisruokakirjaan. Oikein odotan, että pääsen tekemään kaikkea. Valmistin jo viime vuonna Olgan kotona -ohjelman resepeillä paljon ihania ruokia.

Rauhalan pihaan pamahtaa tänään uusi ulkorakennusprojekti. Aitta-pyöräkatos yhdistelmä. Mielen valtaa lievä stressi. Leikkimökin viimeiset maalauksetkin on kesken. Mutta tämmöistä tämä on. Elämä omakotitalossa. Koskaan ei ole valmista.

Olen ollut pari päivää kuin päätön kana, juossut kuin heikkopäinen ja nukkunut huonosti. Nyt olen tosi väsynyt. Onneksi keittoa jäi vielä. Ukkelit on päiväunilla, pujahdan viltin kanssa terasin katokseen ja lueskelen.