Koleasta säästä huolimatta pidimme lettukestit perheen kanssa illalla. Välillä oli maailmanlopun meininki, kun tuuli vihmoi ja vettä tuli taivaan täydeltä. Ostin ensimmäistä kertaa Arlan pehmistä. Se on maitohyllystä kermojen vierestä löytyvä tetra. Seos vaahdotetaan ensin vatkaimella ja sen jälkeen laitetaan pakastimeen kolmeksi ja puoleksi tunniksi. No, meidän seos oli kylmässä kaksi tuntia, eikä lopputulos ollut mielestäni pehmistä vaan ihan normaalia vaniljajäätelöä. Ei ollut vaivan väärtti, mutta tulipahan kokeiltua! Mies paistoi letut ikivanhalla muurikalla avotuligrillissämme ja hyvää oli. Lapsilla oli tuplahupparit ja lopuksi jopa sormikkaat.
Pötti piirteli graffiteja ja opetti minua kirjoittamaan "streettyylil" suomeksi siis katu-uskottavasti. Kuvassa kaikki mitä parissa tunnissa opin. Vaikeaa, mutta Pötillä menee tosta noin vaan. Allekirjoitan opastajani lauseen "Tää on äiti niinku niin ei sun skene." Tunnen itseni tuhatvuotiaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti