Kätevä emäntä

Tiedättekö sellasen fiiliksen, kun yrittää venyä johonkin ihan superystävälliseen tekoon ja sitten se menee niin pieleen, että lopputulos on katastrofi. No. Maalla, tai ilmeisesti ainakin Kyyjärvellä, josta mieheni on kotoisin, on sellainen tapa, että kun syksy lähestyy niin takkaa aletaan hiljaa herätellä. Mies totesi kuluneen kahden viikon aikana useaan otteeseen, että nyt olis kyllä jo aika täyttää takka kynttilöillä ja kuivatella sitä vähän ennen ensimmäistä lämmitystä. Ajattelin sitten yllättää hänet yhtenä iltana, kun hän oli lenkillä. Lämmitin saunan ja laitoin kynttilät palamaan takkaan. Mies tuli kotiin ja huomasi heti. Sain vuolasta kiittelyä, mutta myös ohjeistusta. Takka olisi pitänyt ensin tyhjentää kaikesta sködästä ja sitten vasta alkaa poltella, mutta hieno juttu. Myöhään yöllä mies meni nukkumaan. En saanut unta, joten lueskelin sohvalla. Mies kysyi, että sammuttaako hän kynttilät, johon totesin, että annetaan niiden nyt vaan vielä olla, että sammutan ne kun tulen nukkumaan. Aamulla heräsin ja kävelin takkahuoneeseen. Jäljellä ei ollut mitään. Kaikki kolme kynttilää olivat hävinneet taivaan tuuliin. Luulin miehen nostaneen ne pois. Todellisuus valkeni aika äkkiä. Kaikkien kolmen kynttilän steariinit oli kokonaisuudessaan valuneet tuhkaluukkuun. Se ei nyt aukea. Siis ollenkaan. Se on jumissa. Epäilen, että takassa on tapahtunut joku joukkoroihahdus. En muuten tajua miten esimerkiksi 70 tuntia palava kynttilä on hävinnyt kuudessa tunnissa. Toisaalta aika sama mitä tapahtui, kun lopputulos on vakio. Mies suorastaa hehkuu tyytyväisyyttään. Tänään kun mies oli ulkona yritin vaivihkaa kammeta tuhkaluukkua auki ruokaveitsellä. Se katkesi, pala veitsestä jäi tuhkaluukun sisälle ja toinen pää avasi sormeni. Luovutin. Meillä kai lämmitetään sitten koko talvi ihan vaan sähköllä.