Ihmeellinen päivä takana. Olin Pötin kanssa Helsingissä tapaamassa isääni. Mofa toteutti Pötin pitkäaikaisen haaveen ja antoi hänelle Canonin mikrojärkkärin lahjaksi. Kotiin palasi innostunut poika, joka nytkin zuumailee keittiössä. Verkkokauppa.comista ostin Rauhalaan Apple tv:n, joka onkin tosi hieno kapistus. Olemme tuijottaneet Netflixä joulusta asti läppärin ruudulta ja nyt yhtäkkiä House of Cardsin Kevin Spacey on valtavan kokoinen. Jihuu! Verkkokauppa.comissa on myös Suomen ensimmäinen Sodastreamin soda baari. Baarissa voi maksutta maisella ei makuja. Pötti osti mansikanmakuista ainetta ja sai kaupanpäälle 6 eri maun testipakkauksen. Vau! Kyllä olivat taas maalaiset ihmeissään pääkaupungissa. Söimme Hard Rock cafessa, jonka fajitapasta oli kyllä tosi hyvää, suosittelen lämpimästi. Kävimme myös Esko Männikön valokuvanäyttelyssä Taidehallissa. Jos et ole vielä käynyt, mene ihmeessä. Upeita kuvia ja kuinka upeita kehyksiä! Männikkö on tehnyt teoksiinsa kehykset itse. Pötti sai sopivasti inspistä ja ideoita omiin kuviinsa. Hyvä päivä!
torstai 27. helmikuuta 2014
tiistai 25. helmikuuta 2014
Kevättä sairastuvassa
Ison perheen kirous on siinä, että kun ensimmäinen lapsi sairastuu voi yleensä pyyhkiä kalenterin tyhjäksi seuraavan kahden viikon ajalta, sillä se, että tauti kiertää kaikki kahdeksan ottaa aikaa. Meillä on pyörinyt megaflunssa, joka on lapsillekin nostanut korkean kuumeen. Lasten sairastaminen non kyllä säälittävyydessään ihan omaa luokkaansa. Pienet ihmistaimet.
Samaan aikaan Himppu haluaa istua takapihan portailla ilman ulkotakkia. Olen antanut aikaa noin viisi minuuttia kerrallaan, en halua että hän vilustuu, kun juuri selvisi edellisestä taudista. Silti rinnassani läikähtää, kun hän ihailee pihaa: "Äiti tuleeko kohta kukat? Äiti mihin lumi meni? Missä kaikki madot on? Äiti, aurinko paistaa suoraan mun mahaan!" Voi kun takatalvi ei iskisi kovin kurjana. Lauantain postauksesta huomaa, että koko meidän piha oli lumen peitossa vielä kolme päivää sitten. Sormet syyhyävät jo puutarhaan. Perustin uuden perennapenkin viime syksynä. Jännitän kovasti tuleeko pieteetillä valitsemistani sipuleista mitään. Mieskin joi aamukahvin terassilla. Toppatakissa tosin.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Pertti
Eikö suomalainen käsityö ole tehty kestämään meidän sääolosuhteita? Pertti vietti aamupäivän pihalla ja toipuu kokemuksesta kuivauskaapissa. Ei näytä oleva moksiskaan. Tänään veljeni tulee kylään. Lapset odottavat malttamattomina. Kisakatsomoon on tilattu tortillaa ja suklaakakkua. Kauppareissulle siis.
Ps. Samaan aikaan makkarissa... :) Vauvakäärmeestä on vuorokaudessa muotoutunut jo vauvapertti. Himppu sanoi, että vauva varastaa aina kaikki nimet, jotka hän keksii. Saattaa olla oikeassa.
perjantai 21. helmikuuta 2014
Yllätyskäärme
Aamupäivällä Rauhalassa soi ovikello ja portailla seisoi pieni tyttö vaaleanpunaisessa haalarissaan. Lilli piipahti matkalla Peuramaalle tuomaan Himpulle ja Purrelle äitinsä neulomat IHANAT käärmeet. Siis tätä riemun määrää! Himpun käärmeen nimi on Pertti. Hän sanoi sen heti käärmeen nähdessään. Tarkalleen ottaen hän huudahti: Kato äiti, Pertti! Vauvan käärmeen nimi on vauvakäärme. Sillä on koko ajan joku pipi ja sitä pitää hoitaa. Hoidin äsken käärmettä eteisessä niin antaumuksella, että Purrella meni kulmat ruttuun ja hän sanoi: Hoida äti minuuki. Molemmille, siis vauvalle ja vauvakäärmeelle laitettiin laastarit ja puhallettiin. Leikissä ei selvinnyt, mikä tapaturma oli tapahtunut, mutta ei kai sen niin väliä ole. Koko ajan vauvakäärme kuitenkin itkee puupuupuuppuup... Olen ennenkin hehkuttanut, mutta siis ystävälläni Millalla on käsityöyritys nimeltä Näpertelytaivas ja käsittääkseni käärmeet tulevat osaksi kevään valikoimaa. Millan tuotteita löydät mm. täältä. Itse en ole neulonut yläasteen jälkeen, että ihailen ihmisiä, jotka osaa. Pojat ovat superinnoissaan.
torstai 20. helmikuuta 2014
Iltapäivisin
Iltapäivällä pieni vauveli nukkuu Rauhalan sohvalla. Posket on vielä ulkoilusta punaiset, tukka pipon alla sörööntynyt, naama tuoksuu pullalta. Erikoista, että vauva on halunnut jäädä päiväunille sohvalle jo kahtena päivänä peräkkäin ja raahannut kissan mukanaan. Vielä erikoisempaa on se, että kissa jää muina miehinä siihen paikkaan mihin se lykätään ja käyttää rapean kaksituntisen turkkinsa nuolemiseen ja venyttelyyn. Kun vauva herää, Kaneli painelee saunalle nukkumaan. Ihmeelliset ystävykset.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Yösauna
Hiihtolomalla ei ole kellon kanssa niin nuukaa. Olemmekin lanseeranneet uuden perhetapahtuman nimittäin yösaunan. Yösaunominen johtuu siitä, ettei keretä saunaan aiemmin. Lomalla on kiirettä. Tänään mentiin saunaan puolikymmeneltä. Pienet ukot istuivat löylyssä ja joivat vissyä saunajuomana. Nyt molemmat jo nukkuu. Isommat ovat edelleen lauteilla. Rauhalassa asuu ahkeria saunojia. Puulämmitteinen kiuas lämmitetään vähintään kolme kertaa viikossa.
Pullaa
Eilen illalla nostelin viimeiset voisilmäpullat jäähtymään joskus vähän ennen puoltayötä. Leipominen sujui hieman hitaammin kuin yleensä, koska oli kaksi innokasta apuria. Himppu pyöritteli yhteensä 33 pullaa. Purre suti kananmunaa päälle. Siksi lopputulos onkin vähän rustiikkinen. Yhdessä tekeminen on hauskaa, varsinkin lomalla, kun ei ole kiirettä. Pötti nauroi eilen, että mikä loma muka vauvoilla on, kun ovat aina kotona muutenkin. Ehkä ajattelinkin lähinnä itseäni, kun ei tarvitse nousta patistamaan isompia kouluun. Tänään pakkasin pullia ukoille rinteeseen evääksi. Kuumaa kaakaota ja kahvia termariin. Taas on talo hiljainen.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Loma
Hiihtolomalla löllöillään ja ulkoillaan. Olympialaiset rasittaa parisuhdetta. Selostukset pauhaa Rauhalassa ja jopa autossa. Juon lasin skumppaa kuin kisat on ohi. Kaikille ihanaa lomaa! Kuvat on tämän päivän Peuramaa retkeltä. Oli kosteaa, mutta tosi hauskaa!
lauantai 15. helmikuuta 2014
85
![]() |
Kuva Jukka Ikäheimonen |
Isoäitini täyttää tänään 85 vuotta. On vaikea kuvitella omaa elämää 54 vuoden päästä tietenkin, mutta toivon, että olisin perinyt edes hitusen siitä huumorintajusta ja eleganssista, jotka henkilöityvät meidän Farmoriin. Hän käy zumbassa ja käyttää ipadia ja tekstailee. Ihan käsittämätön tyyppi. Rakastan sinua niin kovasti. Paljon onnea!
perjantai 14. helmikuuta 2014
Norsutaikatemppu
Tänään on mieheni syntymäpäivä. Väsäsimme lasten kanssa hänelle kortin, johon jokainen poika painoi kädenjälkensä ja minä piirsin niistä norsuja. Varsinkin pienimmät innostuivat, kun tehtiin norsutaikatemppu, siis muutettiin kädenjälki pieneksi fantiksi. Sain apua myös Kanelilta, kuten kuvasta näkyy.
Olemme neljän vuoden ajan olleet sitä mieltä, että olohuoneen Ratian arkkurivistömme päässä on paikka pöytävalaisimelle. Koska kaikki muukin on ollut kesken, ei sen hankinnalla ole ollut kiirettä. Ilahduin hirveästi, kun löysin tori.fistä juuri sopivan lampun. Se oli meidän syntymäpäivälahja päivänsankarille. Huomaatteko, että panostin erityisen paljon paketointiin (rusetti). Jäin pohtimaan haluanko vaihtaa varjostimen. Nyt kokonaisuus on tosi musta ja tyylikäs sinänsä, mutta saatan jossain vaiheessa kuitenkin kokeilla vaikka vaaleanharmaata varjostinta. Tulppaanit ilahduttavat ystävänpäivänä. Ja Himppukin sai elämänsä ensimmäisen ystävänpäiväkortin. Iskä söi aamiaisen vuoteessa. Onnellinen aamu.
Ps. Onni oli tehnyt puutöissä isälle ihanan lahjan. Kuvia tulossa!
torstai 13. helmikuuta 2014
Simpukat
Ihmeellistä. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni ihastunut simpukoihin. Äidillä oli aikanaan lapsuudenkotini kylppärissä kippo, jossa oli perhelomilla ulkomailta kerättyjä kiviä ja simpukoita. Se oli ihanan näköinen kylpyammeen reunalla. Haaveilen jostain simpukkajutusta Rauhalaan, mutta olen jotenkin ristiriitaisissa fiiliksissä. Kuuluvatko simpukat koristeinakin vain merelliseen ympäristöön? Meiltä on tuonne Hvitträskillekin sen verran matkaa, että asutaan ihan tukevasti kuivalla maalla. Ehkä sijoitan simpukkahässäkkäni veskiin tai kylppäriin, kuten äiti. Tai sitten unohdan tämän rajoittuneen ajattelun, ja pasautan kunnon systeemit ruokapöydän koristeeksi. Minulla olisi simpukoille kyllä kiva astia, itse tuotteet vain puuttuu. Voi, kuinka niistä tuleekin kesäinen fiilis. Haluaisin tuollaisia valkoisia miljoona kappaletta, niin ja auringon kaupan päälle.
![]() |
Kaikk kuvat Pinterestistä |
tiistai 11. helmikuuta 2014
Terveisin Purre
Tässä olen lähdössä uimahalliin aamulla. Pöllin isoveljeni Pötin pipon, enkä halunnut pukea haalaria, vaan takin. Äiti suostui ja totesi, että ei kai mun kylmä ehdi tulla, kun mennään vaan suoraan autoon. Kun äiti meni viemään roskapussin, heittäydyin samantien lumikinokseen istumaan - collegehousuissa. Pylly ei kastunut, koska oli kalsarti ja sukkikset, mutta äiti veti kilarit. Hän myös epäili, että menin lumikasan takaosaan peittääkseni sen, että syön lunta. En varsinaisesti syönyt, vaikka tämä kuvamateriaali saattaa vaikuttaa siltä. Oikeasti piilotin kinokseen vessasta ottamani pumpulipuikon, se on lumimato nimeltään. Hain sen takaisin, kun tultiin kotiin. Nyt se on kuivumassa. Lumimadolta irtosi toinen pää, kun se oli kinoksessa niin kauan. Ehkä se viihtyy sisällä paremmin. Se on mun uusin ystävä.
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Peuriksella
Tänään pojat lähtivät isän kanssa Peuramaalle. Isommat rinteeseen ja pikkutöntöt muihin huvituksiin. Peuramaalla on huippu pulkkamäki ja isot pomppulinnat. Meidän tönttöjen suosikki on donitsi, jonka kyydissä Purrekin uskaltaa istua itsekseen. Samainen ukko oli tänään laskenut mäkeä 30 metrin pätkän stigalla itsekseen, päättänyt laskun komeaan 90 asteen käännökseen ja naurun remakkaan. Pieni vauveliini. Niin iso jo. Peuramäen huvitukset pikkuväelle ovat ilmaisia, huippupaikka, menkää kokeilemaan!
lauantai 8. helmikuuta 2014
Tapetti
Tänään tapetoin olohuoneen seinän yksin. Tai oikeammin kaksi tönttöä apunani. Olen sellainen inspiraatiovetoinen ihminen, että kun tulee fiilis, niin pois alta kuuset ja männynkävyt! Tänään kävi juuri niin, koska siitä huolimatta, että mieheni on käynyt kotona vain kääntymässä, halusin ehdottomasti tapetoida juuri tänään.
Olen huomannut, että helpointa lasten kanssa remontoiti on sillon, kun he saavat osallistua puuhaan. Tänäänkin, jos olisin istuttanut töntöt television eteen ja alkanut itse tapetoida olisi todennäköisesti käynyt niin, että he olisivat katsoneet elokuvaa kymmenen minuuttia ja sen jälkeen työntäneet sormensa liisteriin. Pidimme siis heti alussa työmaakokouksen. Töntöt seisoivat joululahjaksi saamansa keltaiset työmaakypärät päässä ja jokaiselle annettiin homma. Himppu sai sekoittaa liisteriä ja Purre tulla harjaamaan seinään kiinnitetyn tapetin ilmakuplat pois. Molemmat olivat tohkeissaan ja heti valmiina oikealla paikalla kun oli oma vuoro. Oli tosi hauskaa! Lisäksi huomasin, että itsekseen voi näköjään ihan hyvin tapetoida, ainakin silloin, kun tapetti ei ole kohdistettavaa sorttia. Seinä jäi tosin vähän kesken, kun en yrityksistäni huolimatta saanut taulutelkkariamme irti seinästä. Eilisestä postauksesta, voi kurkata, miltä sama kohta näytti aiemmin. Synttärimuistiaisetkin ilahduttavat uutta tapettia vasten eri tavalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)