torstai 25. syyskuuta 2014

Piha talviteloille




Eilen illalla Himppu halusi, että otan hänestä kuvan, koska hänen mielestään tukka alkaa olla nyt riittävän pituinen. Veikkaan, etten taas saa sitä parturiin ennen ensi kesää, mutta olkoon. Käydään sitten kerran vuodessa, jos ollenkaan. Hiivimme Rauhalan kalliolle, vaikka oli jo tosi hämärää. Villapaidan Himppu ristinyt Seiloriksi. Pepin isällä on kuulemma samanlainen. Paita on Pötin vanha. Teen koko ajan hirveitä löytöjä, kun kaivelen esikoisen nimellä varustettuja pahvilaatikoita. Yhden lapsen äidillä oli näköjään halua ja mahdollisuutta säästää aivan hirveästi tavaraa ja vaatetta. Toisin on nyt. Säästin vauvavaatteistakin jonkun suunnilleen neljä vaatetta per poika. Ei niitä kuitenkaan kukaan miniöistä koskaan halua lapsenlapsille pukea. Retro on suhteellinen käsite. Muutama muistokappale riittää etenkin rääpälekokoisen Himpun kohdalla. En tosiaankaan tajuasi, kuinka älyttömän pieni hän oli, ellei olisi 50 senttistä Benettonin paitaa muistuttamassa. 


Tänään odotettiin sateen taukoamista tuskallisen kauan, mutta kun se viimein hiipui lähdettiin ulos. Kannettiin kaikki pihakalusteet säilöön, puretiin katos. Kyllä oli raahaamista, mutta onneksi oli innokkaat apurit. En älyä miten joku voi ostaa sellaisia ulkokalusteita, jotka eivät mene kasaan. Vaikka meidän menee, niin ne ei meinaa mahtua mihinkään. Haaveilen uusista kalusteista, mutta koska niiden löytyminen on epävarmaa talletin silti vanhat, vaikka mies sanoikin, että ne olisi voinut myydä nyt pois, jottei olisi tarvinnut säilöä koko talvea. Vauva rouskaisi omenan poikineen suoraan puusta. Viimeisiä omppuja viedään. Juotiin kaakaot ulkona. Hifisteltiin, koska leivontapuuhista jäi kermavaahtoa. Himpun kaakaoon laitettin myös pätkispatukan palanen. 


Seuraavaksi aion siirtyä istutuspuuhiin. Jos viikonloppuna saisi ekat sipulit maahan. Olen muuten kamalan jännittynyt, sillä olen koko viikonlopun tönttöjen kanssa kolmisin. Tosi outoa. Voi olla, että ehdin lauantai-iltana lukea kirjaa. Uskomatonta. Yritän olla lataamatta liikaa odotuksia, etten pety. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, en kerkeä yhtään sen enempää kuin yleensäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti