Elokuussa

Meille kuuluu hellettä ja haipakkaa. Olen tarkastellut syksyllä julkaistavien kirjojeni taittovedoksia ja tehnyt oikolukuja, lähinnä öisin, joten olen kuin nukkuneen rukous. Alla vauva kantaa lahjakassia Tuula-kummitätinsä syntymäpäiville. Himpulla on mikrofoni mukana onnittelulaulun esittämistä varten. Ystävien merkkipäivien lisäksi, olen viime päivinä ilahtunut näistä...

...Avokadosta on kuin onkin kasvamassa huonekasvi. Kuukausia itänyt kivi on tehnyt pitkän varren ja ekat lehdet aukesivat.

...Onnistuneet sämpylät. Kun leivoin kaikki meni pieleen. Sämpyläjauhoja oli 12 desin sijaan puolitoista ja kun vein taikinan nousemaan, korvattuani puuttuneita jauhoja erilaisilla ainesosilla, kissa meni taikinakulhoon makaamaan. Onneksi välissä oli keittiöliina, mutta silti tunnustan, että kun kaavin taikinaa vartin verran irti liinastasta pääsi pari ärräpäätä. Lopputulos korvasi kuitenkin tuskan, sämpylät olivat ehdottomasti parhaiden sämpylöiteni top viidessä. 

...Pötin kukka. Jo aiemmin kukkinut Pötin auringonkukka teki miniversion itsestään, sen jo kukkineen varren juurelle ja kukkii taas. Kitukasvuisena, mutta kuitenkin. Mikä ihana äitienpäivälahja, mutta kyllä oli työlästä pitää se hengissä toukokuusta tähän saakka. Nyt voi varmaan luovuttaa, kun muistiainen on ilosttuttanut jo kahdella kukkimisella. 

...Uusi puukatos. Rauhalan pihaan on nousemassa halkoliiteri. Ukki ja mummu ovat olleet hommissa jo toista viikkoa. Aamuisin töntöt käyvät aamukahvilla terassin reunalla, jos on hyvä tsägä mummulla on kanelikorppuja mukana. 

Yksi vanhemmista lapsista saatiin jo lomilta, kun Eetu palasi lauantaina kotiin. Kolmea vielä odotellaan. Ensi viikonloppuna ollaan pitkästä aikaa taas kaikki kasassa. Stressaan Pötin syntymäpäiviä, kun taisin tilata lahjat vähän myöhään, jos ne eivät ehdi ajoissa, on sankari tulta ja tappuraa.

Pikkuinen Pötti

Äidin pieni Pötti täyttää tänään yksitoista vuotta ja on ensi kertaa elämässään syntymäpäivänään lomalla, eikä kotona. Vähän on haikeaa, mutta onneksi voidaan juhlia, kun ukkeli palaa reissultaan. Syötiin kuitenkin aamulla tönttöjen kanssa jätskiä Pötin kunniaksi. Minttusuklaa jätskiä tarkemmin sanottuna, sillä se on päivänsankarin herkkua. Illalla kirjoitan hälle perinteisen syntymäpäiväkirjeen. Sain onnittelutekstariini mahtavan vastauksen:

-Paljon onnea äidin rakas.

-Kiit. Sain eile kaks haukee ja sit meijän aitas oli illal lepakko. Toine hauki oli pieni ni päästin sen menee ni illal se oli menny katiskaan et se olis ansainnu kuolla tyhmyyteen. Moi. 

Vauva astiakaapissa ja muita hellevinkkejä

Luin muutama päivä sitten mielenkiintoisen hellevinkin Facebookista. Se oli hyvin yksinkertainen. Osta rasia kivettömiä viinirypäleitä, pese ja irroita tertusta. Laita pakastimeen ja muutaman tunnin päästä hellepäivän herkku on valmis. Testasimme tätä ja nyt on jo pari päivää syöty pakasterypäleitä innosta soikeina. Kuvissa vauva nauttii annostaan terassilla olevan astiankaapin rungon sisällä. Oiva sateensuoja jos on alle metrin mittainen. Hyvä, että keskeneräinen tuunausprojekti pääsi hyötykäyttöön. Minulla on rypäleitä pakasteessa pari tertullista koko ajan. Kokeilkaa, vaikka kuullostaakin erikoiselta! Varsinkin makeista tummista viinirypäleistä (ostin pirkan) tuli tosi hyviä!

Iltapäivä ajoi töntöt sisälle ukkosta pakoon. Vauva haki huoneestaan lasten kuulosuojaimet pujahti isoveljen kanssa saman peiton alle odottamaan myrskyn laantumista. Erikoista kyllä, mutta Himpulla jyrinä tuntui korvia enemmän poskissa.

Ruokahommat on olleet aika erikoisia, kun jotenkin ei tee mieli mitään kunnon lämmintä ruokaa. Me ollaan syöty salaatteja ihan hirveästi. Erilaisin täyttein. Iltapalaksi olen leiponut suolaisia piirakoita. Tässä koko perheen suosikki Nicoise-salaatti. Sitä on syöty viikon sisällä jo kaksi kertaa. Olivit marinoin itse. Lidlin kivettömät kalamataolivit ovat tosi edullisia ja itse marinoimalla todella maukkaita.

Miniloma

Teimme viime viikon lopulla pienen miniloman Tallinnaan yhdessä Himpun kummitädin kanssa. Lähdimme Linda Linen nopealla aluksella aamupäivästä. Himpun reissu sai heti alkuunsa erityistä hohtoa, koska Cafe Picnicistä löytyi Panda-kuvioinen pillimehu. 

Satamasta suuntasimme Rocca al Mareen, jonka Silk sushi -ravintola tarjoaa Tallinnan parasta sushia, suosittelen erityisesti prawn tempuraa. 

Shoppailukierroksen jälkeen (ostin itselleni tasan ulkoisen kovalevyn tietokoneeseen, mitä ihmettä?!) painelimme hotellille elpymään. PK Ilmarine on sijainniltaan loistava, joka paikkaan lyhyt matka, ja ambianssiltaan erityinen. Se on rakennettu vanhaan tehdashalliin. Tykkäsin kovasti. 

Illansuussa lähdettiin vielä vanhaan kaupunkiin. 

Pötti bongasi pienen enkelin ikkunan yläreunasta ja kuvasi graffitteja ja ovia. 

Kävimme illallisella italiaisessa ravintolassa torin laidalla. Himppu osti itselleen talvihatun, joka on täyttä villaa. Tämän jälkeen alkoi eeppinen väittely siitä miksi hän ei voi istua myssy päässään 28 asteen helteessä, vaikka se onkin niin hieno. Lapsi hävisi ja otti myssyn pois, mutta mökötti ainakin viisi minuuttia tosi tosissaan. 

Rentouttava miniloma, ihan kun olisi käynyt keski-euroopassa, kun ravintoloissakin kuuli lähinnä brittienglantia ja saksaa. En ollut koskaan aiemmin yöpynyt Tallinnassa. Suosittelen! 

Kun seuraavana päivänä palasimme Rauhalaan kotimieheksi jäänyt vauva odotteli portailla malttamattomasti. Hän oli toivonut tuliaiseksi uutta avaimenperää. Hänellä on käytössään avain, jonka virka ei ole meille selvinnyt, se ei käy mihinkään. Siinä oli aiemmin proosallisesti Malboron mainosavaimenperä, mutta se jumittui terassin väliin, katkesi ja jäi sille tielleen. Nyt on Alvin-orava. Ja se oli huippujuttu. Myös isoveljen paluuta oli kuulemma odotettu ja ehkä vähän äidinkin. Matkan aikana Himppu ikävöi erityisesti omaa huonettaan ja sanoi: "Mul on niin paha mieli kun mä en tiedä mitä mun omassa huoneessa tapahtuu." Ymmärrettävää. 

Ellu ja Allu

Joka kesäinen ekskursioni Diverssikauppa Kasvihuoneilmiöön oli menestys. Lähdin ostamaan puutarhapatsaita ja ne myös sain. Satakiloinen kukko Alvar ja ehkä noin 65 kiloinen kana Elisabeth ovat asustaneet jo pari viikkoa Rauhalan pihassa. Allu ja Ellu sopivat pihaamme kuin nenä päähän ja olen niin iloinen. Minulla oli puutarhapatsaita etsiessäni muutama kriteeri. Ensinnäkin halusin, että ne on kiveä tai betonia, muovi tai posliini ei tullut kysymykseen. Lisäksi toivoin, että ne olisi harmaan sävyisiä ja että jos patsaat esittävät jotakin eläintä, se on joku mikä Suomessa oikeastikin voisi olla. Ei siis esim. mitään leijonia, virtahepoja saati lohikäärmeitä. Kun bongasin Ellun ja Allun olin myyty samantien. Huvittava yksityiskohta on se, että yläpihan naapurit hankkivat hiljattain kotikanalaansa kaksi kukkoa. Ne kiekuvat iloisesti aamuin ja illoin. Eräs vieraamme ihmettelikin onko Allussa äänitehosteet, kun kivinen kukko tuntui kiekuvan aidon lailla. Ah, maalaiselämää! Töntötkin viihtyivät Kasvihuoneilmiössä. Siellä on Kanikonttorin pupujen seuraamisen lisäksi mahdollisuus sukeltaa nallemereen!

Keittiön Cokikset

Cokiksen Share a coke with -nimipullokampanja on minusta tosi onnistunut. Innoistuin siitä jo viime kesänä, mutta harmittelin kun pulloista ei löytynyt kaikkia perheemme nimiä. Niin kävi tänäkin vuonna, mutta tiesittekö, että cokisen verkkosivuilta voi tilata pullon lähes millä tahansa etunimellä hintaan 2,20€. Mikä parasta verkosta tilatut versiot ovat niitä ihania kahden desin lasipulloja. Mies kiinnitti Rauhalan keittiön seinälle valkoisen hyllylevyn, jota nyt koristaa kahdeksan henkisen perheemme omat nimikkopullot. Väreiltään ne sopivat Leinosen Elovena-tauluun, vaikka kotimainen kaurahiutale ja ylitiökansallinen cokis ovatkin brändeinä aika kaukana toisistaan. Voi kun joku kotimainen yritys pöllisi nimikointi-idean nopeasti. Nimikoidut kaurapuuropaketit? Jee! Rauhalan Elovenaa. Jos halajat itsellesi tai läheisellesi omaa pulloa löydät verkkokaupan täältä.

Iltapäivisin

Että meidän Kaneli rakastaa kesää. Kanelin piti muuten kahdeksan vuotta sitten saada nimekseen Taneli, mutta silloin kolmevuotias Pötti sanoi nimen niin kauan väärin, että se vakiintui. Kaneli on siis Börjen tavoin sisäkissa, mutta ulkoilee Rauhalan pihapiirissä kesäisin. Kuumina päivinä kuten tänään, se hakee varjoisamman paikan leikkimökin terassilta. Mustat viivat ovessa ovat muuten Himpun aikaansaannoksia. Permanenttitussit on kivoja. Ja kuinka moneen paikkaan niillä ehtiikään sössätä viidessä minuutissa. Iltapäivällä, kun Pötti leikkasi nurmikkoa vauva apunaan ja Himppu ruokki koppakuoriaista omassa huoneessaan, istuin takapihan terassilla vain Kaneli seuranani. Tästä on tulossa perinne. Vain minä, kissa ja teekuppi. Ihmeellistä, kun vielä hetki sitten helmoissa oli koko ajan pieni ihminen. Nyt sen mielestä isoveli on paljon mielenkiintoisempi kuin äiti. Keskimmäinen on jo päässyt vaiheeseen, jossa myös ötökkä on mielenkiintoisempi kuin äiti. 

Tässä Pötti leikkaa nurmikkoa ja vauva leikkaa omalla koneellaan. Kun isoveljen koneesta loppui bensa huudahti vauva: "Äiti, nyt munkin lenkkuri meni rikki!" Apiloita on valtavasti nurmialueilla. Aikanaan, kun minulla oli kaksi kania ne rakastivat apiloita. Kävin Cobellon alessa ja ostin töntöille hauskat juomapurkit. Niihin laitettiin heti vissyä, jäitä ja mansikkasiivuja. Lapsia saa juottaa koko ajan, ainakin meillä on järjettömän kuuma. Lähivesistöt ovat joko sinilevän tai järvisyyhyn vallassa, joten toivotut uimaretket ovat vähissä. Me olemmekin keksineet uuden Päiväsuihkukonseptin, jossa nakuna kirmaavat töntöt tulevat välillä sisälle suihkuun ja sitten pyyhettä kaipaamatta juoksevat uudelleen ulos. 

Tänään olin myös ruokakaupassa. Pidellessäni tätä maailman kauneinta sienilootaa kädessäni S-marketin vihannesosastolla sain yhden elämäni parhaista tekstiviesteistä: "Kummityttösi syntyi tänään". Voi rakkautta.