Muistissa

Minulla on tunnustus. En vieläkään ole tottunut käyttämään puhelimeni kalenteria, vaikka se olisi tietenkin kaikkein järkevintä, kun puhelin yleensä on aina mukana. Käytän tavallista paperikalenteria, johon kirjaan ylös kaikki asiat - aina. Jos jotakin olen kuuden lapsen perheessä oppinut niin sen, että kaikki mitä ei ole kirjoitettu ylös unohtuu. Sain joululahjaksi ihanan Erin Condren kalenterin, jossa on huvittava teksti: "Annika Paananen Elämä ja menot". Niin ja Himpun kuva. Se on tarpeeksi iso ja selkeä, saan kaikki jutut siihen ylös. Ja nätti. Tiedän joka joulu jo ennen pukin tuloa, että saan uuden kalenterin lahjaksi. Tänä vuonna se oli erityisen mieluinen. Yleensä mieheni myös kierrättää vuodesta toiseen kannesta löytyvän ukon kuvaa, viime vuoden kalenterin kannessa komeili Pötti.

Muuten viikko on sujunut sporttisissa merkeissä. Kokeilin elämäni ensmmäistä kertaa kahvakuulatreeniä ja nyt on joka paikka kipeä. Siis koko keho. Tehokasta siis! Muistiinkirjoittamiseen liittyen on jaettava teidän kanssa pieni keltainen post-it lappu, jonka löysin Pötin yöpöydältä tänä aamuna. Hän on siinä kirjoittanut itselleen listan ennen kouluun lähtöä tehtävistä asioista. Lapusta on unohtunut sellaiset pikkujutut kuin pese hampaat ja petaa sänky, mutta onneksi ensimmäisenä klo 8.15 laitetaan hiusvahaa!

Meillä muuten hajosi tällä viikolla auto ja iPad. Muistatteko, että olen kertonut, että Rauhalassa kaikki rikkoutuu aina kolmen sarjoissa. Kolmatta odotellessa siis.