Minulla on perinne. Se on sellainen, että kirjoitan kerran vuodessa jokaiselle lapselleni kirjeen. Kirjeet eivät ole kovin kummoisia. Sellaisia tavallisia asioita täynnä. Olen raapustanut ne nahkakantisiin muistikirjoihin. Laitan usein pitkin vuotta kirjoihin pieniä viestejä. Esimerkiksi Purren kirjaan kirjoitin viime viikolla: "Olet selvästi hämmentynyt, kun sinulle on pikkuhiljaa kasvanut tukkaa. Niskassa on jo sellaisia haituvia, jotka menevät vähän kiharaan, kun olet käynyt suihkussa. Näpelöit niskavillojasi iltaisin. Kerran näin sinun myös nyhtävän vähän tukkaa irti. Älä nyi sitä. Terveisin, Äiti".
Tänään, Himpun syntymäpäivänä kirjoitin hänelle pitkän kirjeen, johon tallentui muun muassa tämä: "Sinulla on huvittavia juttuja, kuten saunasukat. Kun olit ihan pieni isä pelkäsi, että liukastut saunassa. Hän laittoi sinulle jalkaan normaalit liukuestesukat ja lanseerasi ne saunasukkina. Sinä et tarvitsisi niitä enää ollenkaan, mutta vaadit sukat jalkaasi joka kerta, kun menet saunalle. Myös silloin, kun vasta menen sitä lämmittämään, eikä siis ole vielä yhtään märkää. Luulen, että sinun saunarituaalisi alkaa henkisellä valmistautumisella jo siinä vaiheessa, kun saunaa aletaan lämmittää. Sukat kuuluvat siihen olennaisesti. Mietimme, mitä sitten tehdään, kun ne käyvät pieniksi. Yritimme jo kerran vaihtaa sukat toisiin, mutta tajusit filunkipelin heti. Onneksi huolemme oli turha sillä sukat ovat venyneet ja vanuneet lähes muodottomiksi pusseiksi ahkerassa peseytymiskäytössä. Menevät jalkaan vielä rippi-iässäkin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti