Kyltit ja Tukholma

Tänään naulailin ulkorakennuksen viimeisiä yksityiskohtia paikalleen. Poikien pyöräkatokseen tuli nimikyltit. Mies nauroi, että nyt näkee kotiin tullessa tyhjistä pyöräpaikoista, ketkä ovat kotona ja ketkä ei. Hänellä on hauska tapa, joskus illalla huudella olohuoneesta pojille, että kuka puuttuu? Pojat vastaava; mä, mä, mä ja mä. Jos ei tule neljää määtä on joku vielä huitelemassa. Nykyään niitä kuuluu viisi kappaletta kun Himppukin huutaa kimeällä äänellä, että mä ja lisää siihen: Isiii Emmo on kyllä kotona. Kyltit on Lundagårdista kuten aikaisemmin tilaamani liiterin avaimenperäkin. Tänään olen ollut yhtä aikaa valtavan innostunut ja super ahdistunut. Asia on nimittäin niin, että suuntaa pariksi päiväksi reissuun opiskelukavereideni kanssa. Siis minä. Siis ilman lapsia. Jaiks. Pötti sanoi, että saan ottaa hänen unimyttynsä hyttiin lohdutukseksi. Odotan Tukholmaa innolla, se on edelleen, kymmenien vierailujen jälkeen suosikki kaupunkini. Hain viime viikolla Vuittonin matkakassiini uuden "nametagin". Tiedoksi muillekin entisessä elämässä lahjoja saaneille, että vanhat nimikirjaimet on helpoin poistaa klassikosta hankkimalla kokonaan uusi lärpäke. Hinta on muutaman kympin luokkaa. Adjö!