Rauhalassa on sillä tavalla hieman erikoinen tilanne, että eilen kotiin tultuani soitin miehelleni ja vastasin yhteen tekstariin. Sen jälkeen puhelimeni katosi. Olen siis aivan varma, että se ei jäänyt matkalle. Erikoista olla ilman kännykkää, kun kävin kaupassa yritin esimerkiksi arvailla mitä kello on. Jostain se varmaan löytyy, tai toivottavasti. Epäilen Purre-ketkua, joka on ennenkin piilottanut esimerkiksi television kaukosäätimen sänkyynsä. Etsintöihin on osallistunut koko perhe, mutta tulosta ei ole syntynyt. Purre vaan nauraa, kun yritän kysyä missä äidin puhelin on. Omat tuttinsa se löytää kyllä aina heti. Kerran löysin lastenhuoneesta oikean aarrekätkön, jossa oli kolme tuttia, yksi puoliksi juotu mehu, ripsiväri, säärisuoja ja aurinkolasit. Pirulauta sentään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti