Olen aina rakastanut vaahteraa. Varsinkin syksyisin se on maailman kaunein puu. Tänään todistettiin, että esiteinkin voi olla sympaattinen. Lahjan saajaa oli selvästi ajateltu, vaikka motiivi olikin hieman arveluttava. Pötti palasi koulusta vaahteranrääpäle kädessään ja sanoi:
-Mä toin tän sulle, kun mä tiiän et sä haluisit et meijän pihalla ois paljon vaahteroita. Irrotin juurineen, et voit istuttaa sen.
-Kiitos rakas. Mistä hyvästä tää on?
-Nooo silleen vaan et ku oot niin kiva äiti.
-Ahaa...
-Niin ja saattaa olla et mul tuli tänään koulus kaks unohdusmerkintää ja yks viiva pulinaboksiin.
-Roope!!!
-Älä hermoile, se vaahtera pitää varmaan istuttaa heti. Mä täst meenki ihan ite miettii tekosiani, että sul ei kulu turhaa energiaa raivoomiseen. Moikka!
-Roope!!!
-Onks tänään nakkikastiketta? Hirvee nälkä.
Nauroin kun luin tätä. Meidän tyttö on ihan samanlainen lahjoja.
VastaaPoista