Surkein ilta ikinä

No niin. Uskoisin saavuttaneeni itseni nöyryyttämisen lakipisteen. Tämä ilta ei tosiaankaan ole sujunut kuin Strömsössä, mutta hei hengissä ollaan ja silleen. Olen etsinyt puhelintani koko päivän ja sitä vaan ei ole missään. Epätoivo nostaa hiljalleen päätään. Lupasin pojille 10 euron löytöpalkkion ja silti sitä ei löydy. En kohta kestä. Illansuussa olin lähdössä futispalaveriin. Himppu halusi mukaan. Olin kylppärissä ja harjasin hiuksiani, kun korvaani alkoi kutittaa. Työnsin vaistomaisesti pikkurillin korvaani ja naps, rakennekynteni irtosi ja jumittui korvakäytävääni. Menin paniikkiin ja yritin hiuspinnillä ujuttaa sitä ulos, mutta onnistuin työntämään sen vain syvemmälle. Kello kävi ja jouduin lähtemään kynsi korvassani palaveriin. Pois päästyäni särky oli jo masiivinen. Joka kerta kun puhuin tai nielaisin kynsi tuntui korvassa. Kun tulin kotiin mies yritti poistaa sitä, ammatimaisia välineitä haetiin jopa naapurista, mutta ei auttanut. Niimpä minä, 30-vuotias äiti, löydän itseni istumasta Kirkkonummen terveyskeskuksen ensiavusta kymmenen aikaan tiistai-iltana. Kynnen pois saamiseen tarvittiin lääkäri ja hoitaja. Molemmilla oli avoimesti hauskaa kustannuksellani. Ajattelin nyt ottaa lasin viiniä.

Ps. Kuva lainattu, nämä eivät siis ole mun kynnet. Hauskat!